 |
| Herman Bang vuonna 1885. Kuva: Herman Bang | www.kb.dk |
Yllä olevan kuvan dramaattisen näköinen nuorimies on tanskalainen toimittaja ja kirjailija Herman Bang (1857-1912), joka vieraili kevättalvella 1885 Suomessa. Hän luennoi kirjallisuudesta, erityisesti aikansa moderneista kirjailijoista, ja esiintyi ainakin Helsingissä, Turussa, Hämeenlinnassa, Vaasassa ja Viipurissa. Lisäksi Bang luennoi Pietarissakin. Kaikkialla hän tuntui villitsevän kuulijansa, varsinkin nuoret naiset. Helsinki vavisi tuona keväänä erityisen Bang-kuumeen kourissa.
Finland-lehti uutisoi jo reilua kuukautta ennen Bangin saapumista (28.2.1885) hänen tulevista luennoistaan:
Herman Bangs föredrag härstädes nästkommande månad torde komma att behandla följande teman: "Den dramatiska konsten", "Henrik Ibsen och Vildanden", samt "Turgenieff".
Jonkin verran luentojen aiheet muuttuivat noista etukäteen annetuista otsikoista, ja itse asiassa Bang piti yleisön pyynnöstä useammankin ylimääräisen luennon ja järjesti jopa omien näytelmiensä esityksiä, joissa hän myös itse näytteli. Bang rakasti näyttelemistä.
"Herman Bang, tuo eriskummallinen tanskalainen kirjailija ja luennonpitäjä on saapunut tänne.", uutisoi Uusi Suometar 4.4.1885. Sana "eriskummallinen" viitannee herra Bangin tapaan puhua ja esiintyä. Ajan lehtikuvausten perusteella hän luennoi erittäin vilkkaasti ja vahvasti eläytyen, joidenkin mielestä jopa liiaksikin.
Helsingistä Bang jatkoi Turkuun ja Viipuriin ja esiintyi matkalla myös Hämeenlinnassa. Hämäläinen-lehti ilmoitti 24.4.1885: "Herman Bang tulee, jos tarpeeksi tilaajoita ilmestyy, pitämään täällä ensi maanantaina luennon Björnstjerne Björnsonista. Tilauslistoja lienee kaupungin nuorilla neitosilla."
 |
| Hämäläinen, 24.4.1885 |
"Herman Bang, mainio Tanskalainen romaaninkirjoittaja, piti täällä luennon wiime maanantai ehtoona Björnstjerne Björnsonista, erittäin huomionsa kääntäen hänen wiimeiseen nerokkaaseen kaswatus romaaniinsa 'Det flager i byen og på hawnen'. Kuulijoita oli tullut sangen suuri luku, joka suurella tarkkuudella seurasi Tohtori Bangin tanskankielistä esitelmää, minkä hän lausui täällä Suomessa oudolla wilkkaudella ja sujuwaisuudella, jos kohta teeskennellysti."
Hämäläinen-lehtikin mainitsee Bangin erityislaatuisen tavan esiintyä ja pitää sitä selvästi jotenkin epäluonnollisena. Nykyajan ihmisille voi olla yllättävää, että suurelta osin suomenkielisessä Hämeenlinnassa on ollut niin monia, jotka ovat halunneet saapua kuuntelemaan tanskankielistä esitystä. Nuoriherra Bangissa on ollut jotakin vetovoimaista ja kiehtovaa, mikä on ehkä ylittänyt kielellisetkin esteet.
Lydialla oli mahdollisuus päästä kuuntelemaan Bangia Helsingissä, ja hän kirjoitti tämän erikoislaatuisen tanskalaisherran aiheuttamasta kuumeesta sulhaselleen Hugolle. Kirjeessään 11.4. hän mainitsee ensimmäistä kertaa Bangin, mutta vaikuttaa melkeinpä pettyneeltä:
Ett af Bangs föreläsningar har jag redan besökt, men blef ej alls klokare på det. Jag fick dalig plats, och hade svårt att förstå honom. Herr Bang såg mycket ynklig och vämjelig ut. Han gick alldeles krokig, årkade knappt stå utan stöd, utan gick af och an mellan tvenne pol[l]are mot hvilka han stödde sig. I morgon skall jag försöka få bättre plats, så att man skulle helst ha någon nytta af sina 6 mk. [11.4.1885]
Yhden Bangin luennoista kävin jo kuuntelemassa, mutta en tullut siitä yhtään viisammaksi. Sain huonon paikan ja minun oli vaikea ymmärtää häntä. Herra Bang näytti kovin surkealta ja vastenmieliseltä. Hän kulki ihan kumarassa, tuskin jaksoi seistä ilman tukea ja kulki edestakaisin kahden pylvään välillä, joihin hän nojasi. Huomenna yritän saada paremman paikan, jotta saisin kuuden markan maksulleni jotain vastinettakin.
Lydiaa Bang ei onnistunut tällä ensimmäisellä luennolla vakuuttamaan. Ensiksin, Lydia ei ollut ymmärtänyt tanskaa tarpeeksi ja hän oli luennon suosion takia joutunut jäämään liian taakse, minkä takia esitelmää oli ollut vaikea seurata. Lisäksi Lydiaa inhotti Bangin ulkoinen olomuoto. Olisiko vaivalloinen laivamatka Tukholmasta Suomeen voinut väsyttää miesparan? Jännittikö esiintyminen miestä? Muutamaa päivää myöhemmin (15.4.) Lydia mainitsee seuraavan luennon, ja kirjeen sävy on jo aivan toinen kuin edellisessä kirjeessä:
Herman Bangs föredrag om Ibsen och Björnson tyckte jag mycket om. Jag vet ej, om jag från något tillfälle, hvarken konser, teater och föredrag, kommit så belåten, som dessa föredrag, isynnerhet det sednare. [15.4.1885]
Herman Bangin Ibsenin ja Björnsonin esitelmistä pidin todella paljon. En tiedä, olenko mistään tilaisuudesta, sen enempää konsertista, teatterista kuin esitelmätilaisuudestakaan, poistunut niin tyytyväisenä kuin näistä esitelmistä, erityisesti tuosta jälkimmäisestä.
Nyt Lydia on vaikuttunut Bangin esitelmistä ja ylistää niitä yksiselitteisesti. Viikon kuluttua tästä (21.4.) Lydia kuitenkin kommentoi Bangin saamaa julkisuutta ja pääkaupungissa vain nousevaa Bang-kuumetta seuraavasti:
Den ena febern aflöser den andra här i vår hufvudstad. Tua-febern, hvaraf de manliga uteslutande angreps, hade jemt och nätt hunnit afsvalna kom Herman Bang-febern, som farit fram med mycket större fart, och angripit uteslutande fruntimmer. Högtårade herr Bang har låtit fotografera sig i alla möjliga ställningar och antagit det mest lidande uttryck man kan tänka sig, för att rigtigt anslå det täcka könet, egentligen de unga flickorna. Till mammornas hjertan känner han äfven den rätta nyckeln, han är barnkär. Det mest löjliga af allt är hans besök hos fröken De la Chapelle. Han hade neml. fallit på knä för henne och i de mest smickrande ord uttalat sin beundran öfver hennes skönhet. [21.4.1885]
Yksi kuume seuraa toista täällä pääkaupungissamme. Kun Tua-kuume, joka sai vain miehet valtaansa, oli juuri alkanut laskea, tuli Bang-kuume, joka on levinnyt paljon suuremmalla vauhdilla ja iskenyt vain naisiin. Korkeasti arvostettu herra Bang on kuvauttanut itseään kaikissa mahdollisissa asennoissa ja vääntänyt kasvonsa mitä kärsivimpiin ilmeisiin tehdäkseen vaikutuksen kauniimpaan sukupuoleen, erityisesti nuoriin tyttöihin. Äitienkin sydämien lukot hän osaa avata - hän on lapsirakas. Kaikkein typerintä oli hänen vierailunsa neiti De la Chapellin luona. Hän nimittäin oikein vaipui polvilleen neidin edessä ja mitä imartelevimmin sanoin kuvaili, kuinka ihaili tämän kauneutta.
Lydian kerronta on tässä varsin sarkastista. Hän ei sittenkään, huolimatta edellisen kirjeen positiivisesta sävystä, vaikuta siirtyneen Bangin ihailijaparveen, vaan maalaa sekä Bangista itsestään että tämän ihailijoista irvikuvaa. "Tua-kuume" viittaa nuoreen italialaiseen naisviulistiin, Teresina Tuaan, ja hänen saamaansa suosioon konserttimatkallaan Suomessa juuri aiemmin. Ohessa Finland-lehden ilmoitus Tuan helmikuun lopulla pitämästä konsertista. Sen alla näkyy myös Robert Kajanuksen ilmoitus siitä, että suosittu populäärikonsertti siirretään seuraavaan päivään "sattuneesta syystä". Syynä oli siis Tua-kuume - populäärikonserttiin ei olisi varmaankaan löytynyt tarpeeksi yleisöä, koska Teresina Tua konsertoi juuri samaisena iltana.
 |
| Finland-lehti 28.2.1885 |
 |
| Teresina Tua Kuva: Gösta Florman (1831-1900) - Akademiska Föreningens Arkiv, Lund/Wikipedia |
Lydia jatkaa kirjeessään aiheesta:
På fru Kleinehs middag var det mycket frågan om Bang. Herr P. fru Ks måg hade förbjudit sin hustru att besöka hans föredrag. Herr P. tycktes ha ondt öga till alla moderna författare, jag hörde honom yttra, att Ibsen och Bang äro båda dylika narrar. [21.4.1885]
Rouva Kleinehin illallisilla oli paljon puhetta Bangista. Herra P., rouva K.:n vävy, oli kieltänyt vaimoaan menemästä kuuntelemaan Bangin esitelmiä. Herra P. tuntui katsovan pahalla silmällä moderneja kirjailijoita. Kuulin hänen toteavan, että Ibsen ja Bang ovat samanlaisia narreja.
Kaivopuistossa vuokrahuoneita emännöivä rouva Kleineh järjesti huhtikuussa runsaan illallisen kaikille vuokralaisilleen ja joillekin ystävilleen. Lydia asui rouva Kleinehin talossa, joten hänkin sai kutsun. Rouva Kleinehiä Lydia kehuu mitä parhaimmaksi vuokraemännäksi sekä seuralliseksi ja lämpimäksi ihmiseksi - illalliset olivat oikein onnistuneet ja tunnelma katossa, vaikka illallisvieraat olivat alunperin olleet toisilleen melko tuntemattomia. Rouva Kleineh sai lämpimällä olemuksellaan kaikki tutustumaan toisiinsa ja viihtymään. Mutta sielläkin oli tullut herra Bang puheeksi ja voimme vain todeta, että kirjallisuus ja kirjallisuusluennot tosiaan herättävät vahvoja tunteita - jopa mustasukkaisuutta!
Lydian vuokraemännästä voisi mainita, että hän on todennäköisesti sama henkilö (Louis Kleinehin toinen vaimo), jonka kerrotaan vielä nykyäänkin kummittelevan Kaivopuistossa sijaitsevassa Villa Kleinehissä - talossa, jossa Lydiakin Helsingin-vierailunsa aikana asui.
Herman Bangin elämä ei ollut helppo - hän ei nuorena menestynyt rakastamallaan teatterialalla mutta kirjoitti paljon - usein teokset kuvasivat onnettomia ihmiskohtaloita. Hänen elämäänsä sävytti pelko, että hän jäisi kiinni homoseksuaalisuudestaan ja joutuisi tämän tuolloin sairaudeksi määritellyn piirteensä takia mielisairaalaan. Vuonna 1912 hän matkusti Yhdysvaltoihin, sai aivoverenvuodon junassa ja kuoli.
Mutta palataanpa vielä hetkeksi Helsinkiin ja huhtikuuhun 1885. Samaisena päivänä, kun Lydia kirjoitti Helsingistä sulhaselleen Hugolle varsin sarkastisesti Bang-kuumeesta, istui herra Bangkin kirjoituspöydän äärellä jossakin helsinkiläisessä hotellissa ja kirjoitti kirjettä ystävälleen:
Kirjeestä profiloituu varsin dramaattinen mutta ehkä myös pelokas tai ahdistunut ihminen, jolle esiintymiset ovat olleet varsin kokonaisvaltaisia, kuluttavia kokemuksia ja jolle elämä ei ehkä ole kuitenkaan ollut niin keikarimaisen kevyttä kuin ihailijat ja mustasukkaiset aviomiehet ovat sen nähneet.
Herman Bangin kirjeen olen lainannut Lauritz Nielsenin teoksesta "Herman Bangs vandreår" (E-kirja, Lindhardt & Ringhof).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti