"Få se...", toteaa Fanny kirjeissään, mutta miksi?

Tässä postauksessani kuvailen yhtä Fannyn kirjekerronnalle tyypillistä piirrettä: viittauksia tulevaisuuteen. En sentään yritä nyt tuoda esiin kaikkea aiheeseen liittyvää, se olisi aivan liian laaja aihe yhteen postaukseen. Pohdin yhtä Fannylle tavanomaista kielellistä ilmaisua få (nu) se, josta koko bloginikin on saanut nimensä. Ilmaisulla on suomen kielessä vastine saa nähdä, joka Kielitoimiston sanakirjan mukaan tarkoittaa odottamista ja sitä, että on jännittävää nähdä, miten käy tulevaisuudessa. Ruotsin kielessä ilmaisu näyttää merkitsevän suurin piirtein samaa, mutta ilmaisua käytetään enemmän suomenruotsissa kuin ruotsinruotsissa. 

Kevättalvella 1892 Fanny on huolissaan terveydestään ja perheestään

Kevättalven 1892 hiljattain 40 vuotta täyttänyt Fanny viettää Helsingissä. Hänellä on gynekologisia ja muita terveyteen liittyviä ongelmia ja hän joutuu ravaamaan eri lääkäreiden vastaanotoilla. Maaliskuussa hänelle tehdään pieni operaatio ja siksi hän joutuu jäämään Helsinkiin odotettua pidemmäksi aikaa. Fanny turhautuu melko pian Helsingissä olemiseen ja kaipaa kovasti takaisin kotiin Joensuuhun. Hän kirjoittaa ainakin 19 kirjettä miehelleen Alfredille tuona aikana. Nämä säilyneet kirjeet muodostavat noin 19 000 sanan tekstimateriaalin, joka paljastaa monia asioita Fannyn ajatuksista, tunteista ja asenteista.

Få nu se -ilmaisu esiintyy kirjeissä yhteensä 10 kertaa, få se seitsemän kertaa. Ilmaukset yleistyvät, mitä pidempään Fanny on Helsingissä viipynyt. Alkuvaiheen kirjeissä niitä on siis vähemmän ja loppukevättä kohden niitä on jopa useampia yhdessä kirjeessä. Sitä mukaa kun Fannyn kärsivällisyys Helsingissä viipymistä kohtaan alkaa vähetä, hän alkaa myös käyttää enemmän få (nu) se -ilmausta. Kirjeiden tunnelma on muutenkin välillä hiukan huolestunut tai jopa ahdistunut. Fanny on ensin tietysti huolissaan leikkauksesta, sitten epävarma parantumisestaan ja kärsimätön lääkäreiden hitaasta toiminnasta.

Få (nu) se -ilmauksella Fanny viittaa omaan huoleensa puheena olevasta asiasta. Yhtä lailla kuin Fanny viittaa ilmauksella tulevaan, hän myös ilmaisee oman epäilyksensä asian toteutumisesta tai pelkonsa, että asia ei toteudu ollenkaan. Mutta tulkitsen myös, että Fanny käyttää ilmausta kuitenkin sellaisten asioiden kohdalla, joiden hän itse soisi toteutuvan. Ilmauksen voisi siis sanoa olevan toive, mutta myös merkki eräänlaisesta pessimismistä tai vähintäänkin vahvasta realismista. Ei kannata luottaa liikaa tulevaan eikä odottaa suuria! :-)

Seuraavassa tarkemmin näistä ilmauksista ja pohdintaa siitä, minkälaisissa yhteyksissä Fanny niitä käyttää.

Helsingissä ollessaan Fanny hoitaa joitakin Alfredin hänelle uskomia raha-asioita. Kirjeittensä alussa hän yleensä raportoi näistä asioista ja on ajoittain huolissaan, onko Alfred tyytyväinen hänen tapaansa hoitaa asiat. 

"Få nu se om du är nöjd med denna affär och om den är rätt uträttad." (29.2.1892)

Saa nyt nähdä, oletko tyytyväinen tähän kauppaan ja siihen, miten se hoidettiin.

Samoin hän pohtii Alfredin pikkuveljen Emerikin menestystä eri viranhauissa:

"Få nu se om Emerik får Tammela, lyckligt vore." (18.3.1892)

Saa nyt nähdä, saako Emerik Tammelan viran, se olisi onnekasta.

Suurin huoli kohdistuu kuitenkin monissa kirjeissä siihen, mitä lääkäri tulee sanomaan Fannyn terveydentilasta ja antaako hän tälle luvan lähteä kotiin Joensuuhun. 

"Nästa lördag skall jag först till Engström så att få se nu hvad han säger om min hemresa, men till påsken tror jag säkert att jag slipper hem. Få nu se om isarna då bara mera hålla, måtte det hålla sig kallt ännu." (30.3.1892)

Vasta ensi lauantaina menen Engströmin vastaanotolle joten saapa nähdä, mitä hän sanoo kotimatkastani. Mutta pääsiäiseksi uskon varmasti pääseväni kotiin. Saapa nähdä vain, kestävätkö [järvien] jäät enää silloin.

Kun toinen jalka vihoittelee eikä Fanny pääse kunnolla kävelemään pitkään aikaan, hän pohtii, pääseekö ostamaan huonekalukangasta ollenkaan Helsingissä ollessaan. Myöhemmin hän pohtii, pitääkö Alfred hänen ostamastaan kankaasta: 

"Med dagens post sänder jag äfven möbel tyget samt litet namusir åt barnen och isynnerhet åt mammas lilla kultu. Få se hvad Du tycker om tyget, det som är mera och vackrare är till min kammare." (6.4.1892)

Päivän postilähetyksen mukana lähetän sinulle myös huonekalukankaan ja vähän namusia lapsille, erityisesti äidin pienelle kultulle. Saapa nähdä, mitä mieltä olet kankaasta. Se, jota on enemmän ja joka on kauniimpi, on minun kamariini.

Fanny viittaa siis tulevaisuuteen kovin monenlaisten asioiden yhteydessä. Mutta kaiken kaikkiaan tulevaisuudesta huolehtiminen kohdistuu yleensä varsin yksityisiin asioihin ja ne liittyvät jollakin tapaa häneen itseensä, perheeseensä tai sukulaisiin.

1910- ja 1920-luvuilla Fanny pohtii tulevia pojalleen Brunolle

Leskeksi jäätyään Fanny kirjoitti säännöllisesti lapsilleen. Bruno-poika asui Viipurissa perheettömänä ja työskenteli Viipurin hovioikeudessa. Vuosilta 1910-1926 on säilynyt viitisenkymmentä Fannyn kirjettä Brunolle. Näissä kirjeissä Fanny kuvailee elämäänsä, joka varsinkin Ingridin mentyä naimisiin ja myöhemmin muutettua Joensuusta Helsinkiin on muuttunut aika rauhalliseksi ja hiljaiseksi. Fanny on myös kovin huolissaan poikansa Brunon terveydentilasta ja suuresta työmäärästä. Få se -ilmaukset näyttäytyvät Fannyn teksteissä edelleen säännöllisesti, mutta eivät niin tiuhaan kuin parikymmentä vuotta aiemmin Alfredille lähetetyissä kirjeissä. Ilmauksen käyttö on myös siirtynyt yksityisemmistä asioista enemmän julkisiin tai yleisiin asioihin. Toki omat perheenjäsenet ovat edelleen Fannyn mielessä kaikissa kirjeissä. Mutta nyt, kun Fanny asuu Joensuussa enimmäkseen yksin tai korkeintaan ajoittaisten vuokralaisten kanssa, hän kantaa huolta myös laajemmalla kaarella - joensuulaisista, valtakunnan uutisista ja koko maailmastakin. 

Vuonna 1912 Fanny on 60-vuotias ja kirjoittaa mm. näin:

"Mera tyst och stilla är det på vår ort nu för tiden, hvar och en sitter inom sina knutar och lust har man ej heller till något då tiderna äro så oroliga på alla håll. Nog är det grymt att läsa om Idmanska försnillningarna, genom honom är sorg i månget hem. Kriget ser också hotande ut, få se om det skall blifva ett världskrig ännu, hemskt ser det ut."  (17.12.1912)

Enemmänkin hiljaista ja rauhallista on olo meidän seudullamme nykyään, kaikki istuvat nurkissaan eikä ole kellään intoa mihinkään, kun ajat ovat kaikkialla niin rauhattomat. Kyllä on julmaa lukea Idmanin kavallusjutusta, hän on aiheuttanut surua monessa perheessä. Sotakin näyttää uhkaavalta, saa nähdä, tuleeko tästä vielä maailmansota - kauhealta näyttää.

Fannyn huoli kohdistuu valtakunnallisiin uutisiin, Idmanin kavallusjuttu oli tuolloin koko maata järisyttänyt tapahtumasarja. Fanny taisi myös ennustaa lähestyvän ensimmäisen maailmansodan. Syksy 1912 ei ollut rauhallinen Euroopassa - silloin käytiin ensimmäinen Balkanin sota ja lisäksi joulukuun alussa Itävalta-Unkari, Saksa ja Italia uudistivat keskinäisen kolmiliittonsa, mikä varmasti kiristi Euroopan poliittista ilmapiiriä ja jakautuneisuutta.

Vuonna 1922 Fanny on 70-vuotias. Hän tuntuu olevan tarkasti perillä Joensuun tapahtumista:

"Berner tänker lemna sin borgm.tjänst, han har sökt Jokkas [Jocka] domsaga. Sade att lönen så dålig här, att Jalanne har större lön än han. Han tycker att han ej orkar med advokatbyrån heller. Han är ständigt på resor för den skull, och måste hålla advoktby: för inkomsternas skull. Få se hvem som bler borgm. här. " (27.3.1922)

Berner aikoo jättää pormestarinvirkansa, hän on hakenut Juvan tuomiokuntaan. Sanoi, että palkka on niin huono täällä ja että Jalanne saa parempaa palkkaa kuin hän. Hän ei jaksa asianajotoimistoakaan pitää. Hän on alinomaa sen takia matkoilla ja joutuu pitämään sitä tulojen takia. Saa nähdä, kenestä tulee uusi pormestari täällä. 

Samana keväänä hän kirjoittaa (todennäköisestä) vuokralaisestaan ja tämän terveydentilasta Brunolle. Vuokralaisella epäillään mahdollisesti olevan tuberkuloosi, joka tuolloin oli erittäin vaarallinen sairaus:

"Waarama med pojken resa hem i morgon. Hon hostar bara. War i dag hos Sandström att undersökas, få se hvad han säger. Rysligt ledsamt om finnes basiller. Kan ej då taga henne mera nästa år hit att bo. Man hoppas ändå att ej är så farligt." (11.4.1922)

Waarama ja poika matkustavat kotiinsa huomenna. Hän vain yskii koko ajan. Oli tänään Sandströmin vastaanotolla tutkimuksissa, saa nähdä, mitä Sandström sanoo. Hirveän surullista, jos basilleja löytyy. En voi siinä tapauksessa ottaa häntä tänne ensi vuonna asumaan. Toivotaan kuitenkin, ettei olisi kyse mistään niin vaarallisesta.

Kolmisen vuotta myöhemmin Fanny kuvaa yksinäisyyttään seuraavasti:

"Få se om någon kommer hit afton eller sitter jag ensam hemma. Om ingen kommer går jag väl ut att promenera." (13.4.1925)

Saa nähdä, tuleeko joku käymään täällä illalla vai istunko kotona yksinäni. Jos kukaan ei tule, menen varmaan ulos kävelylle.

Kirjeistään päätellen Fanny oli seurallinen ihminen ja piti siitä, että talossa oli paljon väkeä. Viimeisinä vuosiaan viittaukset yksinäisyyteen ja tylsyyteen ovat varsin tavallisia.

Lopuksi

Fanny käyttää få (nu) se -ilmausta viitatessaan itseään askarruttaviin tulevaisuuden tapahtumiin, toiveisiin, huoliin ja pelkoihinkin. Viittaukset tulevaisuuteen voivat koskea niin häntä itseään, läheisiä ja tuttuja kuin yleisempiäkin yhteiskunnallisia asioita. Ilmauksen käyttö on merkkinä siitä, että Fanny pohtii asioita, tavallaan hallitsee elämäänsä ja suojaa itseään varautuen jo etukäteen tulevaan.

Fanny Wilhelmina Nysténin (1852–1943) elämästä

Tässä postauksessani kerron Fanny Nysténistä. Fannystä tuli varsin nuorena Joensuun pormestarinna hänen mentyä vuonna 1871 naimisiin tuoreen pormestarin, yhdeksän vuotta vanhemman Alfred Nysténin (1843–1901) kanssa. Parin ikäero edusti tuohon aikaan normaalia käytäntöä - miehen oli suotavaa solmia liitto siinä vaiheessa, kun hän oli valmistunut ammattiin, turvannut toimeentulonsa ja saavuttanut jonkinlaisen yhteiskunnallisen aseman. Vaimon oli taas hyvä olla synnytysikäinen ja jaksava – ja usein miestään selvästi nuorempi.

Kuva ja kuvateksti: Ahonen 1985: 424
Kuvassa Nysténin perhe arvioni mukaan 1890-luvun puolivälin tienoilla. Edessä vasemmalta isä Alfred, Ingrid, Ines ja oikealla Bruno. Takana vasemmalta äiti Fanny sekä Alarik.

Fannysta ei yleensä historiankirjoissa mainita muuta kuin lapsien määrä ja lukuisat yhteiskunnalliset luottamustehtävät. Tässä ja muutamassa seuraavassa postauksessani haluan tuoda esille Fannyn henkilökohtaisempiä piirteitä – ajatuksia, tunteita ja asenteitakin. On korkea aika saada tietää enemmän tästä aikaansaavasta ja ilmaisukykyisestä naisesta!

Fannyn ja Alfredin taustoja

Fanny syntyi 17.1.1852 kauppias Henrik August Holmströmin perheeseen. Syntymäpaikkakunnasta on ristiriitaista tietoa - joidenkin lähteiden mukaan Fanny syntyi Joensuussa, jossakin taas todetaan hänen syntyneen Lappeenrannan seudulla. Mahdollisesti lapsuudenperhe on ollut liikkuvaista lajia, jo isän ammatinkin takia. Joensuun kaupungin historia I -teoksen (Ahonen 1985: 145) mukaan kauppias Henrik August Holmström olisi ollut Vaasasta kotoisin ja aloittanut Joensuussa kauppiaana vuonna 1863. Jos perhe muutti tuolloin Joensuuhun, Fannystä tuli joensuulainen 11-vuotiaana. Joensuuhun perustettiin vuonna 1865 tyttökoulu (Privata fruntimmersskolan för flickor), jonka opetuskieli ensimmäiset parikymmentä vuotta oli ruotsi, mutta sen oppilasluettelosta Fannya ei löydy, vaikka esim. hänen kolme vuotta nuorempi sisarensa Hanna (Johanna) kävi tätä koulua. Fanny ei siis todennäköisesti saanut ainakaan mitään pitkää koulutusta. Ruotsin kirjakielen normi hänellä oli pääosin hallussaan, tosin hänen tekstinsä ovat välillä varsin puhekielimäisiä ja oikeinkirjoitus horjuvaa. 

Tässä kappaleessa esiteltävät Fannyn lapsuudenperhettä koskevat tiedot olen löytänyt Genistä (geni.com) enkä ole voinut tarkistaa tietojen todenpitävyyttä. Fannyllä oli varsin monta sisarusta ja puolisisarusta, mahdollisesti jopa 14. Fannyn isä, kauppias Holmström, oli naimisissa kolme kertaa ja jäi kolme kertaa leskeksi. Fanny ja hänen sisaruksensa Augusta, Henrik, Adèle, Onni, August, Alfhild, Nestor ja Johanna syntyivät isänsa ensimmäisestä liitosta. Fanny oli äitinsä Maria Sofian (s. Aspegrén) yhdeksästä lapsesta viides. Fannyn äiti kuoli vuonna 1872, minkä jälkeen Henrik Holmström oli vielä kaksi kertaa naimissa, jäi leskeksi viimeisen kerran vuonna 1898 ja kuoli vuonna 1905. Fanny itse oli 20-vuotias ja jo naimisissa äitinsä kuollessa. Isänsä kuollessa hän oli 53-vuotias leski.

Fannyn elämää ymmärtääkseen on syytä tarkastella myös hänen miehensä taustoja. Johan Alfred Nystén (1843–1901) syntyi Pukkilassa pappisperheeseen ja vietti suuren osan lapsuudessaan Pälkjärven pappilassa. Nykyään Pälkjärvi ei enää kuulu Suomelle vaan sijaitsee Venäjän puolella. Isä kuoli tapaturmaisesti Alfredin ollessa vielä lapsi, ja sen jälkeen perhe asui ainakin Kuopiossa, jossa Alfred kävi koulua. Alfredin äiti Amanda Matilda (s. Stråhlman), joka itse oli KarjalankannaksenValkjärven kirkkoherran tytär, oli varsin sisukas leskinainen ja koulutti kaikki poikansa määrätietoisesti. Ylioppilastutkinnon jälkeen Alfred opiskeli oikeustiedettä ja auskultoi Viipurin hovioikeudessa. Joensuussa Nystén toimi ensin pormestarin sijaisena 1860-luvun loppupuolella, ja pormestari Ehnbergin äkillisesti kuoltua hänet valittiin Joensuun pormestariksi 1871. Hän oli tuolloin vajaa 28-vuotias.

Fannyn ja Alfredin elämästä Joensuussa

En ole löytänyt tietoa siitä, miten ja milloin Fanny ja Alfred tapasivat ensimmäistä kertaa. Joka tapauksessa Fanny oli vain 19-vuotias Alfredin aloittaessa pormestarina ja tiettävästi he menivät naimisiin juuri samaisena vuonna. Uuden pormestarin oli varmasti sopivaa löytää vaimo, ja vilkas ja iloinen Fanny oli saattanut herättää lämpimiä tunteita Alfredissa? Ehkä he olivat jo tutustuneet toisiinsa jossakin illanvietossa muutama vuosi aiemmin, Alfredin toimiessa pormestarin sijaisena? Ehkä kauppias Holmström esitteli nuoren tyttärensä Alfredille? Tässä on vain mielikuvitus rajana. Joka tapauksessa Joensuu oli tuolloin varsin pieni kaupunki – asukkaita oli reilut 800 – ja seurapiireissä kaikki tunsivat varmasti toisensa. 

Fannya ja Alfredia yhdisti myös ruotsinkielisyys. Virkamieskunta ja osa kauppiaistakin toimi tuolloin pitkälti ruotsiksi. Alfred hoiti työasiansa sekä ruotsiksi että suomeksi, hän vaikuttaa olleen vahvasti kaksikielinen. Fannyn perhe oli ruotsinkielinen, ja ruotsi on selvästi ollut Fannylle se oma ja vahva kieli, vaikka hän on varmasti osannut käyttää myös suomea. Fannyn kirjallisesta jäämistöstä en ole löytänyt yhtäkään kirjettä, jonka hän olisi kirjoittanut suomeksi. Muutenkin Fanny käytti kirjoittaessaan suomenkielisiä ilmauksia varsin vähän. Fannyn testamentin on lakimies kuitenkin laatinut suomeksi.

Alfred toimi pormestarina kuolemaansa saakka, lukuun ottamatta lyhyitä virkavapaita. Hänet on paikallishistoriaa käsittelevissä teoksissa kuvattu tunnolliseksi, tarkaksi ja varovaiseksi virkamieheksi. Alfred kuoli äkillisesti keväällä 1901, 58-vuotiaana. Lähteiden mukaan sydän petti ja kova rasitus työssä oli ollut osasyynä liian aikaiselle poismenolle. 

Kevättalvella 1892, kun Fanny joutui viettämään muutamia kuukausia Helsingissä oman terveydentilansa takia, hän kirjoitti Alfredille kotiin Joensuuhun useamman kerran viikossa. Yhtenä selkeänä teemana oli huoli puolison voinnista ja työn määrästä. Seuraavassa ote kirjeestä 1.4.1892:

"War nu mycket i rörelse att Du har motion och öfveransträng Dig ej med arbeten, min egen vän."

Liikuhan nyt paljon, että pysyt kunnossa, äläkä rasita itseäsi liikaa töissäsi, ystäväiseni.

Hiukan samoin sanoin Fanny oli puhutellut miestään jo muutama viikko aiemminkin, 18.3.1892:

"Du säger det du endast två gånger haft afton fremmande under denna tid, hvarföre har du så sällan, hvad gör du om qvällarna, arbetar troligen, men inte skall Du öfveranstränga dig altid, rekreation behöfver du ju äfven, bed nu ändå oftare fremmande till Dig."

Kerrot, että sinulla on tänä aikana käynyt vain kaksi kertaa vieraita illalla. Miksi niin harvoin? Mitä teet iltaisin? Töitä luultavasti, mutta et saa aina rasittaa itseäsi liikaa, tarvitset myös virkistystä. Kutsu nyt sentään useammin vieraita luoksesi.

Fanny ehti, aluksi kovin nuorenakin pormestarinnana, olla monessa mukana. Hyväntekeväisyys ja erilaiset hyväntekeväisyyteen ja edistystoimintaan liittyvät riennot olivat hänen aluettaan. Lisäksi hän toimi monta vuotta Joensuun kansakoulun johtokunnassa, Joensuun rouvasväenyhdistyksessä sekä Joensuun naiskäsityökoulun johtokunnassa. Leskeksi jääminen ei näytä vähentäneen näitä aktiviteetteja. Lasten muutettua muualle Fannylla oli vuokralaisia talossaan, ja hänen kirjeistään tulee selvästi esiin, kuinka elämä on ollut joskus liiankin hiljaista, jos talossa ei ole ollut tarpeeksi väkeä.

Kuva: Karjalainen, 16.1.1932

Vuodelta 1892–1893 peräisin olevasta Joensuun Suomalaisen seuran jäsenistöstä löytyvät Alfredin, Fannyn ja heidän poikansa Alarikin nimet. Seuran tarkoituksena oli:

"edistää Suomen kielen käyttämistä sekä seura- että perhe-elämässä. Seura kokee myöskin voimiensa mukaan tasoittaa sitä jyrkkää, ikävätä sääty-eroitusta, joka meidän oloissamme vielä jakaa yhteiskunnan eri kerrokset niin useaan piiriin ja joka aina on huomattu olevan haitaksi kaikelle todelliselle edistymiselle." 

Nysténin perheen edustajat ovat liittyneet seuran jäseniksi varsin myöhään, jäsennumeroilla 83-85, kun jäseniä listassa on kaiken kaikkiaan 92. Ei siis vaikuta siltä, että Nysténin perhe olisi ollut kovinkaan innokas suomalaisuuden korostaja – ennemminkin he liittyivät seuran jäseniksi, koska niin moni muukin saman yhteiskuntaluokan edustaja oli niin jo tehnyt. Nysténit ovat todennäköisesti suhtautuneet suomenkielisyyteen ja suomalaisuusaatteeseen hyvin käytännöllisesti. Sekä Alfred että Fanny olivat viettäneet jo lapsuutensa suomenkielisillä seuduilla ja tottuneet suomen kieleen. Mitään merkkejä heidän perhe-elämänsä suomenkielistymisestä en ole kuitenkaan löytänyt. Palveluskunnalle on todennäköisesti puhuttu suomea, mutta keskenään perheenjäsenet ovat selvästikin käyttäneet ruotsia.

Fannyn asenne suomen kieleen ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton - tämä tulee ilmi perheen kirjeenvaihdossakin. Hän kirjoittaa pojalleen Brunolle Viipuriin seuraavin sanoin hiukan tylsäksi kokemastaan elämästään Joensuussa. Kirje on päivätty 16.6.1926, jolloin Fanny oli 74-vuotias:

"Du tyckes tro att jag ej äter tillräckligt stark mat, nog äter jag bra, ingalunda lyx mat utan vanlig husmanskost. Jag saknar i allmänhet trevligt sällskap, svensktalande att ej behöva bråka med finskan som är så styf för mig. Nu då det är sommar är allt bra och om Gud vill är jag nästa vinter i H:fors, der jag får eget rum."

Sinulla tuntuu olevan sellainen käsitys, että minä en söisi tarpeeksi vahvistavaa ruokaa. Kyllä minä syön hyvin, en mitään hienoa ruokaa vaan tavallista kotiruokaa. Kaipaan ylipäätänsä mukavaa seuraa, ruotsinkielistä, ettei tarvitsisi taistella suomen kielen kanssa, joka tuntuu niin jäykältä. Nyt kun on kesä, kaikki on hyvin, ja jos Jumala suo, olen ensi talven Helsingissä, jossa saan oman huoneen.

Lapsista

Fanny ja Alfred saivat viisi lasta, joista neljä eli aikuisikään: Ines (1873–1963), Alarik, lempinimeltään Alli (1875–1936), Arvid (syntyi 1877, kuoli viikon ikäisenä), Bruno (1879–1928) ja Ingrid, lempinimeltään Inni (1886–1967).

Ines-tytär toimi ranskan ja saksan kielten opettajana eri oppilaitoksissa ja meni naimisiin Joensuun seudulta kotoisin olevan professori ja senaattori Ernst Nevanlinnan (ent. Neovius) kanssa. Varsinkin nuorena Ernst oli innokas fennomaani poliittisessa toiminnassaan ja suomalaisti sukunimensä suuressa sukunimien vaihdossa J. V. Snellmanin syntymän satavuotispäivänä vuonna 1906. Ines ja Ernst asuivat Helsingin Töölössä (lue lisää heidän kodistaan) eikä heillä ollut lapsia. Ernst kuoli vuonna 1932 ja Ines eli 31 vuotta leskenä.

Ineksen koulupolku eroaa nuoremmista sisaruksista selvästi. Hän aloitti Joensuun tyttökoulussa vuonna 1882, jolloin koulu oli hiljattain vaihtanut opetuskielensä ruotsista suomeen. Myöhemmin Ines kuitenkin asui Helsingissä ja kävi Suomen ensimmäistä yhteiskoulua. Koulun opetuskieli oli ruotsi. Pojat ja Ingrid kävivät puolestaan koulunsa suomeksi Joensuussa. Lapsista kaikki muut paitsi nuorimmainen Ingrid opiskelivat Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä. Ines opiskeli kieliä, pojat taas valitsivat isänsä polun eli oikeustieteen. Alarikista tuli pankinjohtaja, hän oli naimisissa kaksi kertaa ja hänellä oli lapsia molemmista liitoista. Bruno puolestaan työskenteli Viipurin hovioikeudessa ja eli yksin. Molemmat pojat kuolivat suhteellisen nuorina, Bruno jo 49-vuotiaana ja Alarik 61-vuotiaana. Ingrid työskenteli piirustuksenopettajana, meni naimisiin vuonna 1915 ja sai kaksi lasta. Aluksi Ingrid asui miehensä kanssa Joensuussa, mutta pian perhe muutti Helsinkiin.

Kirjeenvaihdosta lyhyesti

Nysténin perhearkiston perusteella kirjeenvaihto perheessä on ollut ajalle tyypillisesti varsin vilkasta. Vaikka puhelimen käyttö hiljalleen yleistyi, perheenjäsenet kirjoittivat toisilleen ahkerasti, jos olivat erossa toisistaan. Arkistosta löytyy esimerkiksi Fannyn kirjeitä miehelleen vuodelta 1892, kun hän joutui sairauden takia olemaan pitemmän aikaa Helsingissä. Alfred on lähettänyt kirjeitä vaimolleen mm. kylpylämatkoiltaan Hangosta, Savonlinnasta ja Karlsbadista. Fanny ja Bruno ovat kirjoittaneet toisilleen 1910- ja 1920-luvuilla. 1930-luvulta ja toisen maailmansodan ajalta löytyy paljon Ingridin ja joidenkin muiden sukulaisten kirjeitä Fannylle. Valitettavasti tältä ajalta ei ole säilynyt niin paljon Fannyn kirjoittamia kirjeitä muille. Kaikki kirjeenvaihto on ruotsiksi. Vain Ingridin nuoremmalta lapselta löytyy joitakin yksittäisiä suomenkielisiäkin viestejä isoäidilleen.

Fannyn elämästä Alfredin kuoleman jälkeen

Vanheneva Fanny jäi asumaan Joensuuhun, vaikka kaikki lapset muuttivat muualle. Hän vietti kuitenkin paljon aikaa myös tyttäriensä luona Helsingissä.

Esko Järvelin kirjoitti vuonna 1978, kuinka moni vanhempi joensuulainen vieläkin muisti Nysténin kauniin talon, vaikka sen olikin annettu Fannyn kuoleman jälkeen rappioitua. Taloa ympäröivää puutarhaa pidettiin sadunomaisena ja sen tunnelmaa erityisenä. Puutarhassa oli myös kasvihuone, josta Fanny käy keskustelua mm. kirjeissään vuodelta 1892. Kirjeittensä perusteella Fanny oli innokas sisustaja ja puutarhuri vielä vanhanakin. 

Kuva: Järvelin 1978: 18

Järvelin (1978: 19) kuvaa Nysténin talon pihapiiriä seuraavasti: "Jotakin kertonee sekin, että vielä 60 vuotta tekijänsä kuoleman jälkeen jo rappioituneessa pihassa oli erikoinen hienostunut ilmapiiri." Järvelin viittaa siihen, että Alfred kuoli jo vuonna 1901 ja vielä vuonna 1959, kun talo purettiin, puutarhassa oli ollut erityinen ilmapiiri. Toteamus on mielestäni hassu – asuihan Fanny leskenä talossa kuolemaansa saakka ja hoiti ahkerasti taloa ja puutarhaa vuoteen 1943 asti. Vaikka Alfred olikin elinaikanaan innokas maanviljelijä ja erikoisten kasvien kokeilija, kiitos puutarhan loistokkaassa kunnossa pitämisestä koko 1900-luvun alkuvuosikymmenet kuuluu aivan varmasti Fannylle, palveluskunnalle sekä hyyryläisille ja sukulaisille, jotka asuivat talossa ajoittain! 

Kesällä 1912 Fannyn luona oli kesää viettämässä mm. tytär Ines Nevanlinna miehensä Ernstin kanssa. Kirjeessään pojalleen Brunolle 10.7.1912 Fanny kuvailee heinäkuista elämäänsä puutarhassa:

"Wi stiga mycket tidigt upp om morgnarna med Ines för att kunna njuta af sommaren, nog är här så herrligt, de öfveråriga valmona blomma alldeles vildt mitt i nedra trädgården, de äro praktfulla."

Me nousemme aamuisin hyvin aikaisin Ineksen kanssa voidaksemme nauttia kesästä, kyllä täällä on ihanaa. Ylivuotiset unikot kukkivat aivan villisti keskellä alempaa puutarhaa, ne ovat upeita.

Myös 14 vuotta myöhemmin (16.6.1926) Fanny kertoo Brunolle kuulumisia puutarhasta:

"Trädgården är sådd och början ren visa att fröna grodt. Hela denna vecka har gångar och gräslindor krattats, men blef på hälft för regnets skull. Jauhiainen frågte om han för motions skull finge kratta gångar, jag biföll, sade att det god hjälp."

Puutarhan kylvötyöt on tehty, ja jo nyt näkyy, että siemenet ovat itäneet. Koko tämän viikon on käytäviä ja nurmikkoa haravoitu, mutta sateen takia haravointi jäi kesken. Jauhiainen kysyi, saisiko hänkin haravoida kuntoilun nimissä, minä annoin luvan, sanoin, että siitä paljon apua.

Fanny kuoli jatkosodan aikana, Runebergin päivänä 1943. Hän oli juuri ehtinyt täyttää 91 vuotta.

Kuva: Alfred, Fanny ja Bruno Nysténin haudat Joensuun hautausmaalla. 

Yllä olevan kuvan olen ottanut Joensuun hautausmaalta keväällä 2019. Perhehauta-alue on ympäröity raskailla ketjuilla. Vanhin hauta on oikeanpuoleisin, Alfredin hauta vuodelta 1901. Vasemmanpuoleiseen on haudattu vuonna 1928 perheettömänä kuollut Bruno. Keskellä on Fannyn pieni hautakivi. Asetelma korostaa miesten ja naisten yhteiskunnallisen aseman eroa.

Kuva: Fanny Nysténin hauta Joensuun hautausmaalla.

Fanny eli pitkän, vaiherikkaan elämän ja ehti vaikuttaa moneen ihmiseen. Kun hänestä nuorena tuli pormestarinna, hän oli taatusti kaupungin seurapiirin keskeisiä hahmoja. Kuollessaan hän edusti jo seudulta miltei kokonaan kadonnutta kielellistä vähemmistöä ja unohdukseen katoavaa aikaa. Seuraavassa postauksessani pureudun enemmän Fannyn luonteeseen ja ajatuksiin.

Lähteet:

Ahonen, Kalevi 1985. Joensuun kaupunki 1848–1920. Teoksessa Joensuun kaupungin historia I. Joensuu: Kirjapaino Oy Maakunta. S. 57–570.

Järvelin, Esko 1978. Kolmen kauppaneuvoksen aikaa. Joensuu-seuran julkaisu II. Joensuu: Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy.

Nysténin perhearkisto, Kansallisarkisto, Joensuu

Useita nettilähteitä sekä omat artikkelini aihepiiristä