Lydian kevät 1885 Helsingissä, osa 1: Kaipausta pääkaupungin humussa

Edellisessä postauksessani esittelin Lydia Olsonin (o.s. Suihko). Seuraavissa postauksissani kuvailen Lydian kirjeitä (tulevalle) miehelleen Hugolle. Kuvailen niitä 55 säilynyttä kirjettä, jotka Lydia on Hugolle kirjoittanut vuosien 1885 ja 1914 välissä ja jotka löytyvät Olsonin perhearkistosta Kansallisarkiston Joensuun toimipisteestä. 

Tässä  ja neljässä seuraavassa postauksessani keskityn vain vuoteen 1885. Lydia vietti tuolloin koko kevättalven Helsingissä ja kirjoitti sieltä ahkerasti kihlatulleen Hugolle. Kaiken kaikkiaan Kansallisarkistosta löytyy tuolta ajanjaksolta 27 Lydian Hugolle lähettämää kirjettä. Ensimmäinen kirje on päivätty 1.2.1885, viimeisin kirje on toukokuulta, 10.5.1885. Todennäköisesti varsin pian tuon jälkeen, kuitenkin vielä toukokuussa tai alkukesästä, Hugo matkusti itsekin Helsinkiin ja pari vihittiin siellä. Tämän jälkeen pariskunta lähti matkalle Norjaan, mikäli kirjeistä esiin tulevat suunnitelmat toteutuivat.

Lydian kirjeet ovat pullollaan erilaisia teemoja, ja ne antavat monipuolisen ja kiinnostusta herättävän kuvan sekä tästä nuoresta naisesta että tuon ajan keskeisistä henkisistä ja kulttuurisista ilmiöistä. Kirjeittensä perusteella Lydia vaikuttaa seuraavan aikaansa tarkasti. Ulkopuolisen lukijan, joka ei jaa kirjoittajan (Lydia) ja tekstien vastaanottajan (Hugo) yhteistä kokemuspohjaa, on tosin vaikea tulkita kirjeiden joitakin epämääräisiä vihjauksia ja viittaavia ilmauksia.

Rakastuneen kihlatun lepertelyä?

Lydian tekstit ovat rehellisiä, tunteellisia ja käytännöllisiäkin. Yhtenä piirteenä on romanttinen lepertely Hugolle, mikä on varsin luonnollista, ovathan Lydia ja Hugo rakastuneita, kihloissa jo ja varsin pitkään erossa toisistaan. Mutta millään muotoa tämä lepertely ei ole ainoa piirre kirjeissä, ei edes hallitseva sellainen. Kaihoisa ikävöiminen ei myöskään näytä voimistuvan kirjeissä kevättä kohti. 

Du förmodar att jag varit till Imatra - nej tyvärr så förståndig var jag ej. Samma afton du skref bref till mig, var jag hos Hallmans i W.strand. Det var så godt att vara hos dem. Både faster och Fatima voro så särledes vänliga mot oss. Dessutom drömde jag om dig hela följande natt. När jag om morgon vaknade sade jag åt Elli: det känns så skönt och behagligt när jag hade så roligt i drömmen.

Under resan sade jag rätt ofta (och tänkte än oftare): hvar månne Hugo nu är, hvad gör han - nu läser han, eller promenerar o.s.v.

När jag vände mig bakfram i släden för att kunna prata med den som åkte efter oss sade skjutskarlen: Taisi jäädä ryokkinästä jotakin kotipuoleen, kun kääntyy sinne päin. Vi hade så roligt med Elli åt hans ord, de föllo sig så qvicka för tillfället. [1.2.1885]

Arvelet minun olleen Imatralla - ei, niin järkevä en ollut. Samana iltana, kun sinä kirjoitit minulle kirjettä, minä olin Hallmaneilla Lappeenrannassa. Tuntui niin hyvältä olla siellä. Sekä täti että Fatima olivat oikein erityisen ystävällisiä meille. Sitä paitsi näin sinusta unta koko seuraavan yön. Kun aamulla heräsin, sanoin Ellille: tuntuu niin ihanalta ja mukavalta, kun minulla oli unessa niin hauskaa.

Matkan aikana sanoin aika usein (ja ajattelin vielä useammin): missähän Hugo nyt on, mitähän hän puuhailee - nyt hän lukee, nyt on kävelyllä jne.

Kun reessä käännyin jutellakseni takana matkaavan kanssa, sanoi ajomies: Taisi jäädä ryökkinästä jotakin kotipuoleen, kun kääntyy sinne päin. Meitä naurattivat Ellin kanssa miehen sanat, niin osuvasti ne kuvasivat tilannetta.

Tässä ensimmäisessä kirjeessään Helsingistä Lydia mm. kertoo matkastaan, mutta hän tekeekin sen niin, että kuvailee, miten Hugo oli hänen mielessään matkan aikana. Lappeenrannassa Lydia kävi sukulaisten luona. Kirjeessä mainittu Fatima Hallman oli luultavasti Hugon äidin serkku, joka aiemmin oli jopa asunut Olsoneilla Joensuussa. Lydian mainitseman fasterin (täti) henkilöllisyydestä minulla ei ole varmuutta. En tiedä, tarkoittako hän faster-sanalla vain yleisesti täti-ihmistä, omaa tätiään, tarkemmin sanottuna isänsä sisarta, vaiko ehkä Hugon tätiä. Joka tapauksessa Hallmanit ovat ainakin  Hugon sukulaisia ja Lydia tuntuu kokevan heidän seuransa tärkeäksi.

Ahkeraa opiskelua

Minulle ei valitettavasti ole täysin selvinnyt kirjeiden perusteella, miksi Lydia viettää koko pitkän kevään 1885 Helsingissä, varsinkin kun on ilmeistä, että pari on pian menossa naimisiin. Lydia käy kuuntelemassa kansantajuisia luentoja ja esitelmiä eri oppiaineissa (esim. kemia ja maantiede) sekä seuraa Suomalaisen tyttökoulun jatko-opiston ohjelmaa ja kokeilee yliopistollisiakin luentoja. Lisäksi hän käy soittotunneilla ja soittaa todennäköisesti pianoa. Voisiko olla mahdollista, että Lydia opiskelee saadakseen opettajan pätevyyden? Vai onko eri paikkakunnilla asuminen jokin testi kihlaparille? Ehkä Lydia pätevöityy pystyäkseen paremmin työskentelemään tulevan miehensä apteekissa? Opiskeluihinsa Lydia tuntuu joka tapauksessa suhtautuvan päämäärätietoisesti ja hänellä on niistä paljon näkemyksiä. Varsinkin kemian opinnot ovat tuntuneet hankalilta, eikä sopivan tuntuista opetusta ole löytynyt. Maaliskuun alussa Lydia kuitenkin kirjoittaa Hugolleen: 

Efter sju sorger och åtta bedröfvelser och flere misslyckade försök att åhöra alla slags kemiska föreläsningar jag möjligen kunde hitta på, gick jag enligt Din anvisning torsdagen kl. 8 1/4 till laboratorium för att ännu göra ett försök med de populära föredragen jag så länge fikat efter och nu först fått reda på. Till min synnerliga tillfredsställelse har jag nu funnit de rätta, för mig alldeles lämpliga föredragen. Med verkligt intresse följde jag med hvart ord han sade om kisel, alluminium, kalcium och magnecium, med hvilka han började "tala" om metallerna. [---]

De geografiska föreläsningarna på finska på fruntimmersskolan har jag inte riktigt tyckt om, och har besökt dem mera sällan. Det är ej heller mera Krohn som föreläser, utan en magister Soini, och medan man hör på honom kan man somna bort från alltsammans. Kanhända blifva de trefligare när han börjar med Amerika, men han tycks nu söla så i Afrika att man kan förlora tålamodet. [6.3.1885]

Kaikkien vastoinkäymisten ja epäonnistuneiden yritysten jälkeen päästä seuraamaan mitä tahansa kemian luentoja menin ohjeesi mukaan torstaina neljännestä yli kahdeksan laboratoriolle kokeillakseni vielä kerran kansantajuisia luentoja, joita niin pitkään olen kaivannut mutta joista vasta nyt saanut tietää. Suureksi ilokseni olen nyt löytänyt oikeanlaiset, juuri minulle sopivat luennot. Todella kiinnostuneena kuuntelin hänen joka sanaansa, kun hän kertoi piistä, alumiinista, kalsiumista ja magnesiumista, joilla hän aloitti esitelmänsä metalleista. [---]

Suomalaisen tyttökoulun maantieteen luennoista en ole oikein pitänyt ja olenkin käynyt siellä harvemmin. Krohn ei enää luennoi siellä, vaan hänen tilallaan on eräs maisteri Soini, ja kun tätä kuuntelee, saattaa nukahtaa ihan kokonaan. Voi olla, että luennoista tulee mukavampia, kun hän alkaa kertoa Amerikasta, mutta hän tuntuu hidastelevan nyt Afrikassa niin paljon, että kuulija on menettää malttinsa.

Lydia on jo aiemmissa kirjeissään kommentoinut kemian ja maantieteen opiskeluaan. Maantiede on sujunut hyvin, mutta kemian luennot ovat olleet aivan liian vaikeita ja siksipä hän on opiskellut kemiaa itsenäisesti kaksi kertaa viikossa. Lydian ikäluokkaan kuuluva ja Helsingissä opiskeleva Simo Parviainen, josta myöhemmin tuli Joensuun piirilääkäri, on neuvonut Lydiaa lukemaan Roscoen kemian oppikirjaa ("lilla Roscoe"). Roscoella viitataan tässä todennäköisesti brittiläiseen kemisti Henry Roscoeen (1833-1915). Tämän lisäksi Lydia on yrittänyt osallistua af Schulténin orgaanisen kemian luennoille, mutta ne ovat osoittautuneet aivan liian vaikeiksi. af Schultén on todennäköisesti kemisti August Benjamin af Schultén (1856-1912), joka oli mm. Keisarillisen Aleksanterin yliopiston (nyk. Helsingin yliopisto) kemian dosentti. Siksi oletan, että Lydia on yrittänyt osallistua myös ylioppilaille suunnatuille luennoille. Hugo on varmasti neuvonut Lydiaa toimimaan näin, koska hän itse oli opiskellut farmasiaa.

Pääkaupungin humua

Lydia viihtyy Helsingissä, mutta monesti hän tulee korostaneeksi ulkopuolisuuttaan tai sitä, kuinka erilaiseksi hän tuntee itsensä uudessa asuinympäristössään. Alla muutamia esimerkkejä Lydian kirjeistä:

Du menar att man här i hufvudstaden skulle ha ämnen att skrifva om. Andra människor får väl nog ämnen, men det är inte "allom gifvet". Man känner sig här, som vattendroppen i hafvet: "Mikä olenkaan minä tässä äärettömässä meressä." [26.2.1885]

Sinun mielestäsi täältä pääkaupungista löytyisi kyllä kirjoitettavaa. Toiset ihmiset löytävät varmaan kirjoittamisen aiheita, mutta ei se ole kaikille niin yksinkertaista. Täällä tuntee itsensä kuin vesipisaraksi meressä: "Mikä olenkaan minä tässä äärettömässä meressä."

Kirjoittamishetkellä Lydia on viettänyt jo ainakin kolme viikkoa Helsingissä ja voi olla, että hän tuntee koti-ikävää. Suuressa pääkaupungissa tapahtuu jotakin kaiken aikaa ja Hugo on ehkä toivonut Lydia kertovan enemmän, mutta Lydia onkin ajatunut eksistentiaaliseen kriisiin, jossa hän yhtäkkiä tuntee itsensä pieneksi ja merkityksettömäksi. Tämä voi olla tyypillinen kokemus, kun kaikki on suurta ja vierasta.

Lydian mieliala kuitenkin muuttuu varsin nopeasti ja kaksi päivää myöhemmin hän kuvaileekin innoissaan kokemustaan Kalevalan 50-vuotisjuhlasta, johon yllätyksekseen oli saanut lipun tuttavaltaan:

Jag hade alls inte tänkt på hela festen, för jag tog för gifvet att ingen skulle komma att tänka på mig. Idag när klockan närmade sig 11 styrde jag mina steg till solenitetssalen och såg redan på senatstorget huru en massa elegantklädda fruntimmmer och herrar ströfvade till samma punkt som undertecknad. [28.2.1885]

En ollut ollenkaan ajatellut juhlaa, koska minusta oli itsestään selvää, ettei kukaan ajattelisi minua. Tänään, kun kello lähestyi yhtätoista, suuntasin sitten askeleeni kohti Yliopiston juhlasalia ja näin jo senaatintorilla, kuinka suuri joukko elegantisti pukeutunutta herrasväkeä oli matkalla kohti samaa paikkaa kuin minä.

Kalevalan 50-vuotisjuhla on järisyttävän innostava kokemus Lydialle musiikkeineen ja puheineen. Kalevalanpäivän kirje pursuaa muutenkin innostusta, tulevaisuudenuskoa ja hellyyttä. Helsinkiinkin Lydia suhtautuu lempeästi:

En treflig promenadplats fann jag i dag på min morgonpromenad. Den är här i brunnsparken; vägen till Cygnei villa. På stentrappan åt hafvet till satt jag en stund och inandades af den friska morgonluften. Det är så underbart skönt att röra sig ute under sådana här vackra vårdagar som vi haft dessa tider. Man har lust att utropa med Snoilsky: 

Hjertat klappar

Det spränger korsetten.

Emellanåt tänker jag, om vi ändå finge vara tillsammans under denna vår, men det är icke möjligt denna gång. Och blott tanken på, att efter några månader för alltid vara hos Dig, gör att Din Lydi känner sig så lycklig och glad som en lärka. [28.2.1885]

Löysin tänään mukavan kävelyreitin aamukävelylläni. Se menee täällä Kaivopuistossa; tie Cygnaeuksen talolle. Kivisillä rappusilla merelle päin istuin hetken ja hengitin virkistävää aamuilmaa. On niin valtavan ihanaa liikkua ulkona tällaisina kauniina kevätpäivinä, joita täällä on viime aikoina ollut. Tekee aivan mieli huutaa Snoilskyn tavoin:

Sydän hakkaa

Se räjäyttää korsetin.

Välistä toivon niin kovasti, että saisimme olla yhdessä tänä keväänä, mutta se ei nyt ole mahdollista. Ja vain ajatuskin, että muutaman kuukauden kuluttua voin jäädä luoksesi ikuisesti saa Lydisi tuntemaan itsensä niin onnelliseksi ja iloiseksi kuin leivonen.

Tässä Lydia tuntuu nauttivan Helsingistä kaikin aistein - niin keväisestä ilmasta kuin mielenlaadustakin. Kupliva mieliala johtaa luonnollisesti Hugoa kaipaaviin sanoihin, Lydia toivoisi saavansa olla yhdessä kihlattunsa kanssa.

Kalevala-juhlapäivään liittyviä ilmoituksia ei tuon ajan lehdistä juurikaan löydy. Alla muutama ilmoitus liittyen lippuihin. Lydian kirjeen mukaan juhlassa kuultiin Kajanukseen Kalevalaan liittyviä sävelteoksia sekä Koskisen (todennäköisesti Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen) puhe ja Krohnin (todennäköisesti Julius Krohn) esitelmä.

Pikkuilmoitus Kalevala-juhlan pääsylipuista Uudessa Suomettaressa 27.2.1885

Pikkuilmoitus Kalevala-juhlan pääsylipuista Helsingfors Dagbladetissa 27.2.1885

Kaipauksestaan huolimatta Lydia seuraa innolla ja kiinnostuksella pääkaupungin tapahtumia ja mullistuksia sekä yhteiskunnallista keskustelua ja raportoi niistä pohtivasti kihlatulleen. Seuraavassa päivityksessäni kerron Lydian reaktiosta kevään 1885 sensaationäytelmään Työmiehen vaimo.