Tässä postauksessani kerron Fanny Nysténistä. Fannystä tuli varsin nuorena Joensuun pormestarinna hänen mentyä vuonna 1871 naimisiin tuoreen pormestarin, yhdeksän vuotta vanhemman Alfred Nysténin (1843–1901) kanssa. Parin ikäero edusti tuohon aikaan normaalia käytäntöä - miehen oli suotavaa solmia liitto siinä vaiheessa, kun hän oli valmistunut ammattiin, turvannut toimeentulonsa ja saavuttanut jonkinlaisen yhteiskunnallisen aseman. Vaimon oli taas hyvä olla synnytysikäinen ja jaksava – ja usein miestään selvästi nuorempi.
 |
| Kuva ja kuvateksti: Ahonen 1985: 424 Kuvassa Nysténin perhe arvioni mukaan 1890-luvun puolivälin tienoilla. Edessä vasemmalta isä Alfred, Ingrid, Ines ja oikealla Bruno. Takana vasemmalta äiti Fanny sekä Alarik. |
Fannyn ja Alfredin taustoja
Fanny syntyi 17.1.1852 kauppias Henrik August Holmströmin perheeseen. Syntymäpaikkakunnasta on ristiriitaista tietoa - joidenkin lähteiden mukaan Fanny syntyi Joensuussa, jossakin taas todetaan hänen syntyneen Lappeenrannan seudulla. Mahdollisesti lapsuudenperhe on ollut liikkuvaista lajia, jo isän ammatinkin takia. Joensuun kaupungin historia I -teoksen (Ahonen 1985: 145) mukaan kauppias Henrik August Holmström olisi ollut Vaasasta kotoisin ja aloittanut Joensuussa kauppiaana vuonna 1863. Jos perhe muutti tuolloin Joensuuhun, Fannystä tuli joensuulainen 11-vuotiaana. Joensuuhun perustettiin vuonna 1865 tyttökoulu (Privata fruntimmersskolan för flickor), jonka opetuskieli ensimmäiset parikymmentä vuotta oli ruotsi, mutta sen oppilasluettelosta Fannya ei löydy, vaikka esim. hänen kolme vuotta nuorempi sisarensa Hanna (Johanna) kävi tätä koulua. Fanny ei siis todennäköisesti saanut ainakaan mitään pitkää koulutusta. Ruotsin kirjakielen normi hänellä oli pääosin hallussaan, tosin hänen tekstinsä ovat välillä varsin puhekielimäisiä ja oikeinkirjoitus horjuvaa.
Tässä kappaleessa esiteltävät Fannyn lapsuudenperhettä koskevat tiedot olen löytänyt Genistä (geni.com) enkä ole voinut tarkistaa tietojen todenpitävyyttä. Fannyllä oli varsin monta sisarusta ja puolisisarusta, mahdollisesti jopa 14. Fannyn isä, kauppias Holmström, oli naimisissa kolme kertaa ja jäi kolme kertaa leskeksi. Fanny ja hänen sisaruksensa Augusta, Henrik, Adèle, Onni, August, Alfhild, Nestor ja Johanna syntyivät isänsa ensimmäisestä liitosta. Fanny oli äitinsä Maria Sofian (s. Aspegrén) yhdeksästä lapsesta viides. Fannyn äiti kuoli vuonna 1872, minkä jälkeen Henrik Holmström oli vielä kaksi kertaa naimissa, jäi leskeksi viimeisen kerran vuonna 1898 ja kuoli vuonna 1905. Fanny itse oli 20-vuotias ja jo naimisissa äitinsä kuollessa. Isänsä kuollessa hän oli 53-vuotias leski.
Fannyn elämää ymmärtääkseen on syytä tarkastella myös hänen miehensä taustoja. Johan Alfred Nystén (1843–1901) syntyi Pukkilassa pappisperheeseen ja vietti suuren osan lapsuudessaan Pälkjärven pappilassa. Nykyään Pälkjärvi ei enää kuulu Suomelle vaan sijaitsee Venäjän puolella. Isä kuoli tapaturmaisesti Alfredin ollessa vielä lapsi, ja sen jälkeen perhe asui ainakin Kuopiossa, jossa Alfred kävi koulua. Alfredin äiti Amanda Matilda (s. Stråhlman), joka itse oli KarjalankannaksenValkjärven kirkkoherran tytär, oli varsin sisukas leskinainen ja koulutti kaikki poikansa määrätietoisesti. Ylioppilastutkinnon jälkeen Alfred opiskeli oikeustiedettä ja auskultoi Viipurin hovioikeudessa. Joensuussa Nystén toimi ensin pormestarin sijaisena 1860-luvun loppupuolella, ja pormestari Ehnbergin äkillisesti kuoltua hänet valittiin Joensuun pormestariksi 1871. Hän oli tuolloin vajaa 28-vuotias.
Fannyn ja Alfredin elämästä Joensuussa
En ole löytänyt tietoa siitä, miten ja milloin Fanny ja Alfred tapasivat ensimmäistä kertaa. Joka tapauksessa Fanny oli vain 19-vuotias Alfredin aloittaessa pormestarina ja tiettävästi he menivät naimisiin juuri samaisena vuonna. Uuden pormestarin oli varmasti sopivaa löytää vaimo, ja vilkas ja iloinen Fanny oli saattanut herättää lämpimiä tunteita Alfredissa? Ehkä he olivat jo tutustuneet toisiinsa jossakin illanvietossa muutama vuosi aiemmin, Alfredin toimiessa pormestarin sijaisena? Ehkä kauppias Holmström esitteli nuoren tyttärensä Alfredille? Tässä on vain mielikuvitus rajana. Joka tapauksessa Joensuu oli tuolloin varsin pieni kaupunki – asukkaita oli reilut 800 – ja seurapiireissä kaikki tunsivat varmasti toisensa.
Fannya ja Alfredia yhdisti myös ruotsinkielisyys. Virkamieskunta ja osa kauppiaistakin toimi tuolloin pitkälti ruotsiksi. Alfred hoiti työasiansa sekä ruotsiksi että suomeksi, hän vaikuttaa olleen vahvasti kaksikielinen. Fannyn perhe oli ruotsinkielinen, ja ruotsi on selvästi ollut Fannylle se oma ja vahva kieli, vaikka hän on varmasti osannut käyttää myös suomea. Fannyn kirjallisesta jäämistöstä en ole löytänyt yhtäkään kirjettä, jonka hän olisi kirjoittanut suomeksi. Muutenkin Fanny käytti kirjoittaessaan suomenkielisiä ilmauksia varsin vähän. Fannyn testamentin on lakimies kuitenkin laatinut suomeksi.
Alfred toimi pormestarina kuolemaansa saakka, lukuun ottamatta lyhyitä virkavapaita. Hänet on paikallishistoriaa käsittelevissä teoksissa kuvattu tunnolliseksi, tarkaksi ja varovaiseksi virkamieheksi. Alfred kuoli äkillisesti keväällä 1901, 58-vuotiaana. Lähteiden mukaan sydän petti ja kova rasitus työssä oli ollut osasyynä liian aikaiselle poismenolle.
Kevättalvella 1892, kun Fanny joutui viettämään muutamia kuukausia Helsingissä oman terveydentilansa takia, hän kirjoitti Alfredille kotiin Joensuuhun useamman kerran viikossa. Yhtenä selkeänä teemana oli huoli puolison voinnista ja työn määrästä. Seuraavassa ote kirjeestä 1.4.1892:
"War nu mycket i rörelse att Du har motion och öfveransträng Dig ej med arbeten, min egen vän."
Liikuhan nyt paljon, että pysyt kunnossa, äläkä rasita itseäsi liikaa töissäsi, ystäväiseni.
Hiukan samoin sanoin Fanny oli puhutellut miestään jo muutama viikko aiemminkin, 18.3.1892:
"Du säger det du endast två gånger haft afton fremmande under denna tid, hvarföre har du så sällan, hvad gör du om qvällarna, arbetar troligen, men inte skall Du öfveranstränga dig altid, rekreation behöfver du ju äfven, bed nu ändå oftare fremmande till Dig."
Kerrot, että sinulla on tänä aikana käynyt vain kaksi kertaa vieraita illalla. Miksi niin harvoin? Mitä teet iltaisin? Töitä luultavasti, mutta et saa aina rasittaa itseäsi liikaa, tarvitset myös virkistystä. Kutsu nyt sentään useammin vieraita luoksesi.
Fanny ehti, aluksi kovin nuorenakin pormestarinnana, olla monessa mukana. Hyväntekeväisyys ja erilaiset hyväntekeväisyyteen ja edistystoimintaan liittyvät riennot olivat hänen aluettaan. Lisäksi hän toimi monta vuotta Joensuun kansakoulun johtokunnassa, Joensuun rouvasväenyhdistyksessä sekä Joensuun naiskäsityökoulun johtokunnassa. Leskeksi jääminen ei näytä vähentäneen näitä aktiviteetteja. Lasten muutettua muualle Fannylla oli vuokralaisia talossaan, ja hänen kirjeistään tulee selvästi esiin, kuinka elämä on ollut joskus liiankin hiljaista, jos talossa ei ole ollut tarpeeksi väkeä.
 |
| Kuva: Karjalainen, 16.1.1932 |
Vuodelta 1892–1893 peräisin olevasta Joensuun Suomalaisen seuran jäsenistöstä löytyvät Alfredin, Fannyn ja heidän poikansa Alarikin nimet. Seuran tarkoituksena oli:
"edistää Suomen kielen käyttämistä sekä seura- että perhe-elämässä. Seura kokee myöskin voimiensa mukaan tasoittaa sitä jyrkkää, ikävätä sääty-eroitusta, joka meidän oloissamme vielä jakaa yhteiskunnan eri kerrokset niin useaan piiriin ja joka aina on huomattu olevan haitaksi kaikelle todelliselle edistymiselle."
Nysténin perheen edustajat ovat liittyneet seuran jäseniksi varsin myöhään, jäsennumeroilla 83-85, kun jäseniä listassa on kaiken kaikkiaan 92. Ei siis vaikuta siltä, että Nysténin perhe olisi ollut kovinkaan innokas suomalaisuuden korostaja – ennemminkin he liittyivät seuran jäseniksi, koska niin moni muukin saman yhteiskuntaluokan edustaja oli niin jo tehnyt. Nysténit ovat todennäköisesti suhtautuneet suomenkielisyyteen ja suomalaisuusaatteeseen hyvin käytännöllisesti. Sekä Alfred että Fanny olivat viettäneet jo lapsuutensa suomenkielisillä seuduilla ja tottuneet suomen kieleen. Mitään merkkejä heidän perhe-elämänsä suomenkielistymisestä en ole kuitenkaan löytänyt. Palveluskunnalle on todennäköisesti puhuttu suomea, mutta keskenään perheenjäsenet ovat selvästikin käyttäneet ruotsia.
Fannyn asenne suomen kieleen ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton - tämä tulee ilmi perheen kirjeenvaihdossakin. Hän kirjoittaa pojalleen Brunolle Viipuriin seuraavin sanoin hiukan tylsäksi kokemastaan elämästään Joensuussa. Kirje on päivätty 16.6.1926, jolloin Fanny oli 74-vuotias:
"Du tyckes tro att jag ej äter tillräckligt stark mat, nog äter jag bra, ingalunda lyx mat utan vanlig husmanskost. Jag saknar i allmänhet trevligt sällskap, svensktalande att ej behöva bråka med finskan som är så styf för mig. Nu då det är sommar är allt bra och om Gud vill är jag nästa vinter i H:fors, der jag får eget rum."
Sinulla tuntuu olevan sellainen käsitys, että minä en söisi tarpeeksi vahvistavaa ruokaa. Kyllä minä syön hyvin, en mitään hienoa ruokaa vaan tavallista kotiruokaa. Kaipaan ylipäätänsä mukavaa seuraa, ruotsinkielistä, ettei tarvitsisi taistella suomen kielen kanssa, joka tuntuu niin jäykältä. Nyt kun on kesä, kaikki on hyvin, ja jos Jumala suo, olen ensi talven Helsingissä, jossa saan oman huoneen.
Lapsista
Fanny ja Alfred saivat viisi lasta, joista neljä eli aikuisikään: Ines (1873–1963), Alarik, lempinimeltään Alli (1875–1936), Arvid (syntyi 1877, kuoli viikon ikäisenä), Bruno (1879–1928) ja Ingrid, lempinimeltään Inni (1886–1967).
Ines-tytär toimi ranskan ja saksan kielten opettajana eri oppilaitoksissa ja meni naimisiin Joensuun seudulta kotoisin olevan professori ja senaattori Ernst Nevanlinnan (ent. Neovius) kanssa. Varsinkin nuorena Ernst oli innokas fennomaani poliittisessa toiminnassaan ja suomalaisti sukunimensä suuressa sukunimien vaihdossa J. V. Snellmanin syntymän satavuotispäivänä vuonna 1906. Ines ja Ernst asuivat Helsingin Töölössä (lue lisää heidän kodistaan) eikä heillä ollut lapsia. Ernst kuoli vuonna 1932 ja Ines eli 31 vuotta leskenä.
Ineksen koulupolku eroaa nuoremmista sisaruksista selvästi. Hän aloitti Joensuun tyttökoulussa vuonna 1882, jolloin koulu oli hiljattain vaihtanut opetuskielensä ruotsista suomeen. Myöhemmin Ines kuitenkin asui Helsingissä ja kävi Suomen ensimmäistä yhteiskoulua. Koulun opetuskieli oli ruotsi. Pojat ja Ingrid kävivät puolestaan koulunsa suomeksi Joensuussa. Lapsista kaikki muut paitsi nuorimmainen Ingrid opiskelivat Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä. Ines opiskeli kieliä, pojat taas valitsivat isänsä polun eli oikeustieteen. Alarikista tuli pankinjohtaja, hän oli naimisissa kaksi kertaa ja hänellä oli lapsia molemmista liitoista. Bruno puolestaan työskenteli Viipurin hovioikeudessa ja eli yksin. Molemmat pojat kuolivat suhteellisen nuorina, Bruno jo 49-vuotiaana ja Alarik 61-vuotiaana. Ingrid työskenteli piirustuksenopettajana, meni naimisiin vuonna 1915 ja sai kaksi lasta. Aluksi Ingrid asui miehensä kanssa Joensuussa, mutta pian perhe muutti Helsinkiin.
Kirjeenvaihdosta lyhyesti
Nysténin perhearkiston perusteella kirjeenvaihto perheessä on ollut ajalle tyypillisesti varsin vilkasta. Vaikka puhelimen käyttö hiljalleen yleistyi, perheenjäsenet kirjoittivat toisilleen ahkerasti, jos olivat erossa toisistaan. Arkistosta löytyy esimerkiksi Fannyn kirjeitä miehelleen vuodelta 1892, kun hän joutui sairauden takia olemaan pitemmän aikaa Helsingissä. Alfred on lähettänyt kirjeitä vaimolleen mm. kylpylämatkoiltaan Hangosta, Savonlinnasta ja Karlsbadista. Fanny ja Bruno ovat kirjoittaneet toisilleen 1910- ja 1920-luvuilla. 1930-luvulta ja toisen maailmansodan ajalta löytyy paljon Ingridin ja joidenkin muiden sukulaisten kirjeitä Fannylle. Valitettavasti tältä ajalta ei ole säilynyt niin paljon Fannyn kirjoittamia kirjeitä muille. Kaikki kirjeenvaihto on ruotsiksi. Vain Ingridin nuoremmalta lapselta löytyy joitakin yksittäisiä suomenkielisiäkin viestejä isoäidilleen.
Fannyn elämästä Alfredin kuoleman jälkeen
Vanheneva Fanny jäi asumaan Joensuuhun, vaikka kaikki lapset muuttivat muualle. Hän vietti kuitenkin paljon aikaa myös tyttäriensä luona Helsingissä.
Esko Järvelin kirjoitti vuonna 1978, kuinka moni vanhempi joensuulainen vieläkin muisti Nysténin kauniin talon, vaikka sen olikin annettu Fannyn kuoleman jälkeen rappioitua. Taloa ympäröivää puutarhaa pidettiin sadunomaisena ja sen tunnelmaa erityisenä. Puutarhassa oli myös kasvihuone, josta Fanny käy keskustelua mm. kirjeissään vuodelta 1892. Kirjeittensä perusteella Fanny oli innokas sisustaja ja puutarhuri vielä vanhanakin.
 |
| Kuva: Järvelin 1978: 18 |
Järvelin (1978: 19) kuvaa Nysténin talon pihapiiriä seuraavasti: "Jotakin kertonee sekin, että vielä 60 vuotta tekijänsä kuoleman jälkeen jo rappioituneessa pihassa oli erikoinen hienostunut ilmapiiri." Järvelin viittaa siihen, että Alfred kuoli jo vuonna 1901 ja vielä vuonna 1959, kun talo purettiin, puutarhassa oli ollut erityinen ilmapiiri. Toteamus on mielestäni hassu – asuihan Fanny leskenä talossa kuolemaansa saakka ja hoiti ahkerasti taloa ja puutarhaa vuoteen 1943 asti. Vaikka Alfred olikin elinaikanaan innokas maanviljelijä ja erikoisten kasvien kokeilija, kiitos puutarhan loistokkaassa kunnossa pitämisestä koko 1900-luvun alkuvuosikymmenet kuuluu aivan varmasti Fannylle, palveluskunnalle sekä hyyryläisille ja sukulaisille, jotka asuivat talossa ajoittain!
Kesällä 1912 Fannyn luona oli kesää viettämässä mm. tytär Ines Nevanlinna miehensä Ernstin kanssa. Kirjeessään pojalleen Brunolle 10.7.1912 Fanny kuvailee heinäkuista elämäänsä puutarhassa:
"Wi stiga mycket tidigt upp om morgnarna med Ines för att kunna njuta af sommaren, nog är här så herrligt, de öfveråriga valmona blomma alldeles vildt mitt i nedra trädgården, de äro praktfulla."
Me nousemme aamuisin hyvin aikaisin Ineksen kanssa voidaksemme nauttia kesästä, kyllä täällä on ihanaa. Ylivuotiset unikot kukkivat aivan villisti keskellä alempaa puutarhaa, ne ovat upeita.
Myös 14 vuotta myöhemmin (16.6.1926) Fanny kertoo Brunolle kuulumisia puutarhasta:
"Trädgården är sådd och början ren visa att fröna grodt. Hela denna vecka har gångar och gräslindor krattats, men blef på hälft för regnets skull. Jauhiainen frågte om han för motions skull finge kratta gångar, jag biföll, sade att det god hjälp."
Puutarhan kylvötyöt on tehty, ja jo nyt näkyy, että siemenet ovat itäneet. Koko tämän viikon on käytäviä ja nurmikkoa haravoitu, mutta sateen takia haravointi jäi kesken. Jauhiainen kysyi, saisiko hänkin haravoida kuntoilun nimissä, minä annoin luvan, sanoin, että siitä paljon apua.
Fanny kuoli jatkosodan aikana, Runebergin päivänä 1943. Hän oli juuri ehtinyt täyttää 91 vuotta.
.jpg) |
| Kuva: Alfred, Fanny ja Bruno Nysténin haudat Joensuun hautausmaalla. |
Yllä olevan kuvan olen ottanut Joensuun hautausmaalta keväällä 2019. Perhehauta-alue on ympäröity raskailla ketjuilla. Vanhin hauta on oikeanpuoleisin, Alfredin hauta vuodelta 1901. Vasemmanpuoleiseen on haudattu vuonna 1928 perheettömänä kuollut Bruno. Keskellä on Fannyn pieni hautakivi. Asetelma korostaa miesten ja naisten yhteiskunnallisen aseman eroa.
 |
| Kuva: Fanny Nysténin hauta Joensuun hautausmaalla. |
Fanny eli pitkän, vaiherikkaan elämän ja ehti vaikuttaa moneen ihmiseen. Kun hänestä nuorena tuli pormestarinna, hän oli taatusti kaupungin seurapiirin keskeisiä hahmoja. Kuollessaan hän edusti jo seudulta miltei kokonaan kadonnutta kielellistä vähemmistöä ja unohdukseen katoavaa aikaa. Seuraavassa postauksessani pureudun enemmän Fannyn luonteeseen ja ajatuksiin.
Lähteet:
Ahonen, Kalevi 1985. Joensuun kaupunki 1848–1920. Teoksessa Joensuun kaupungin historia I. Joensuu:
Kirjapaino Oy Maakunta. S. 57–570.
Järvelin, Esko 1978. Kolmen kauppaneuvoksen aikaa. Joensuu-seuran julkaisu II. Joensuu: Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy.
Nysténin perhearkisto, Kansallisarkisto, Joensuu
Useita nettilähteitä sekä omat artikkelini aihepiiristä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti