Tässä postauksessani kuvailen yhtä Fannyn kirjekerronnalle tyypillistä piirrettä: viittauksia tulevaisuuteen. En sentään yritä nyt tuoda esiin kaikkea aiheeseen liittyvää, se olisi aivan liian laaja aihe yhteen postaukseen. Pohdin yhtä Fannylle tavanomaista kielellistä ilmaisua få (nu) se, josta koko bloginikin on saanut nimensä. Ilmaisulla on suomen kielessä vastine saa nähdä, joka Kielitoimiston sanakirjan mukaan tarkoittaa odottamista ja sitä, että on jännittävää nähdä, miten käy tulevaisuudessa. Ruotsin kielessä ilmaisu näyttää merkitsevän suurin piirtein samaa, mutta ilmaisua käytetään enemmän suomenruotsissa kuin ruotsinruotsissa.
Kevättalvella 1892 Fanny on huolissaan terveydestään ja perheestään
Kevättalven 1892 hiljattain 40 vuotta täyttänyt Fanny viettää Helsingissä. Hänellä on gynekologisia ja muita terveyteen liittyviä ongelmia ja hän joutuu ravaamaan eri lääkäreiden vastaanotoilla. Maaliskuussa hänelle tehdään pieni operaatio ja siksi hän joutuu jäämään Helsinkiin odotettua pidemmäksi aikaa. Fanny turhautuu melko pian Helsingissä olemiseen ja kaipaa kovasti takaisin kotiin Joensuuhun. Hän kirjoittaa ainakin 19 kirjettä miehelleen Alfredille tuona aikana. Nämä säilyneet kirjeet muodostavat noin 19 000 sanan tekstimateriaalin, joka paljastaa monia asioita Fannyn ajatuksista, tunteista ja asenteista.
Få nu se -ilmaisu esiintyy kirjeissä yhteensä 10 kertaa, få se seitsemän kertaa. Ilmaukset yleistyvät, mitä pidempään Fanny on Helsingissä viipynyt. Alkuvaiheen kirjeissä niitä on siis vähemmän ja loppukevättä kohden niitä on jopa useampia yhdessä kirjeessä. Sitä mukaa kun Fannyn kärsivällisyys Helsingissä viipymistä kohtaan alkaa vähetä, hän alkaa myös käyttää enemmän få (nu) se -ilmausta. Kirjeiden tunnelma on muutenkin välillä hiukan huolestunut tai jopa ahdistunut. Fanny on ensin tietysti huolissaan leikkauksesta, sitten epävarma parantumisestaan ja kärsimätön lääkäreiden hitaasta toiminnasta.
Få (nu) se -ilmauksella Fanny viittaa omaan huoleensa puheena olevasta asiasta. Yhtä lailla kuin Fanny viittaa ilmauksella tulevaan, hän myös ilmaisee oman epäilyksensä asian toteutumisesta tai pelkonsa, että asia ei toteudu ollenkaan. Mutta tulkitsen myös, että Fanny käyttää ilmausta kuitenkin sellaisten asioiden kohdalla, joiden hän itse soisi toteutuvan. Ilmauksen voisi siis sanoa olevan toive, mutta myös merkki eräänlaisesta pessimismistä tai vähintäänkin vahvasta realismista. Ei kannata luottaa liikaa tulevaan eikä odottaa suuria! :-)
Seuraavassa tarkemmin näistä ilmauksista ja pohdintaa siitä, minkälaisissa yhteyksissä Fanny niitä käyttää.
Helsingissä ollessaan Fanny hoitaa joitakin Alfredin hänelle uskomia raha-asioita. Kirjeittensä alussa hän yleensä raportoi näistä asioista ja on ajoittain huolissaan, onko Alfred tyytyväinen hänen tapaansa hoitaa asiat.
"Få nu se om du är nöjd med denna affär och om den är rätt uträttad." (29.2.1892)
Saa nyt nähdä, oletko tyytyväinen tähän kauppaan ja siihen, miten se hoidettiin.
Samoin hän pohtii Alfredin pikkuveljen Emerikin menestystä eri viranhauissa:
"Få nu se om Emerik får Tammela, lyckligt vore." (18.3.1892)
Saa nyt nähdä, saako Emerik Tammelan viran, se olisi onnekasta.
Suurin huoli kohdistuu kuitenkin monissa kirjeissä siihen, mitä lääkäri tulee sanomaan Fannyn terveydentilasta ja antaako hän tälle luvan lähteä kotiin Joensuuhun.
"Nästa lördag skall jag först till Engström så att få se nu hvad han säger om min hemresa, men till påsken tror jag säkert att jag slipper hem. Få nu se om isarna då bara mera hålla, måtte det hålla sig kallt ännu." (30.3.1892)
Vasta ensi lauantaina menen Engströmin vastaanotolle joten saapa nähdä, mitä hän sanoo kotimatkastani. Mutta pääsiäiseksi uskon varmasti pääseväni kotiin. Saapa nähdä vain, kestävätkö [järvien] jäät enää silloin.
Kun toinen jalka vihoittelee eikä Fanny pääse kunnolla kävelemään pitkään aikaan, hän pohtii, pääseekö ostamaan huonekalukangasta ollenkaan Helsingissä ollessaan. Myöhemmin hän pohtii, pitääkö Alfred hänen ostamastaan kankaasta:
"Med dagens post sänder jag äfven möbel tyget samt litet namusir åt barnen och isynnerhet åt mammas lilla kultu. Få se hvad Du tycker om tyget, det som är mera och vackrare är till min kammare." (6.4.1892)
Päivän postilähetyksen mukana lähetän sinulle myös huonekalukankaan ja vähän namusia lapsille, erityisesti äidin pienelle kultulle. Saapa nähdä, mitä mieltä olet kankaasta. Se, jota on enemmän ja joka on kauniimpi, on minun kamariini.
Fanny viittaa siis tulevaisuuteen kovin monenlaisten asioiden yhteydessä. Mutta kaiken kaikkiaan tulevaisuudesta huolehtiminen kohdistuu yleensä varsin yksityisiin asioihin ja ne liittyvät jollakin tapaa häneen itseensä, perheeseensä tai sukulaisiin.
1910- ja 1920-luvuilla Fanny pohtii tulevia pojalleen Brunolle
Leskeksi jäätyään Fanny kirjoitti säännöllisesti lapsilleen. Bruno-poika asui Viipurissa perheettömänä ja työskenteli Viipurin hovioikeudessa. Vuosilta 1910-1926 on säilynyt viitisenkymmentä Fannyn kirjettä Brunolle. Näissä kirjeissä Fanny kuvailee elämäänsä, joka varsinkin Ingridin mentyä naimisiin ja myöhemmin muutettua Joensuusta Helsinkiin on muuttunut aika rauhalliseksi ja hiljaiseksi. Fanny on myös kovin huolissaan poikansa Brunon terveydentilasta ja suuresta työmäärästä. Få se -ilmaukset näyttäytyvät Fannyn teksteissä edelleen säännöllisesti, mutta eivät niin tiuhaan kuin parikymmentä vuotta aiemmin Alfredille lähetetyissä kirjeissä. Ilmauksen käyttö on myös siirtynyt yksityisemmistä asioista enemmän julkisiin tai yleisiin asioihin. Toki omat perheenjäsenet ovat edelleen Fannyn mielessä kaikissa kirjeissä. Mutta nyt, kun Fanny asuu Joensuussa enimmäkseen yksin tai korkeintaan ajoittaisten vuokralaisten kanssa, hän kantaa huolta myös laajemmalla kaarella - joensuulaisista, valtakunnan uutisista ja koko maailmastakin.
Vuonna 1912 Fanny on 60-vuotias ja kirjoittaa mm. näin:
"Mera tyst och stilla är det på vår ort nu för tiden, hvar och en sitter inom sina knutar och lust har man ej heller till något då tiderna äro så oroliga på alla håll. Nog är det grymt att läsa om Idmanska försnillningarna, genom honom är sorg i månget hem. Kriget ser också hotande ut, få se om det skall blifva ett världskrig ännu, hemskt ser det ut." (17.12.1912)
Enemmänkin hiljaista ja rauhallista on olo meidän seudullamme nykyään, kaikki istuvat nurkissaan eikä ole kellään intoa mihinkään, kun ajat ovat kaikkialla niin rauhattomat. Kyllä on julmaa lukea Idmanin kavallusjutusta, hän on aiheuttanut surua monessa perheessä. Sotakin näyttää uhkaavalta, saa nähdä, tuleeko tästä vielä maailmansota - kauhealta näyttää.
Fannyn huoli kohdistuu valtakunnallisiin uutisiin, Idmanin kavallusjuttu oli tuolloin koko maata järisyttänyt tapahtumasarja. Fanny taisi myös ennustaa lähestyvän ensimmäisen maailmansodan. Syksy 1912 ei ollut rauhallinen Euroopassa - silloin käytiin ensimmäinen Balkanin sota ja lisäksi joulukuun alussa Itävalta-Unkari, Saksa ja Italia uudistivat keskinäisen kolmiliittonsa, mikä varmasti kiristi Euroopan poliittista ilmapiiriä ja jakautuneisuutta.
Vuonna 1922 Fanny on 70-vuotias. Hän tuntuu olevan tarkasti perillä Joensuun tapahtumista:
"Berner tänker lemna sin borgm.tjänst, han har sökt Jokkas [Jocka] domsaga. Sade att lönen så dålig här, att Jalanne har större lön än han. Han tycker att han ej orkar med advokatbyrån heller. Han är ständigt på resor för den skull, och måste hålla advoktby: för inkomsternas skull. Få se hvem som bler borgm. här. " (27.3.1922)
Berner aikoo jättää pormestarinvirkansa, hän on hakenut Juvan tuomiokuntaan. Sanoi, että palkka on niin huono täällä ja että Jalanne saa parempaa palkkaa kuin hän. Hän ei jaksa asianajotoimistoakaan pitää. Hän on alinomaa sen takia matkoilla ja joutuu pitämään sitä tulojen takia. Saa nähdä, kenestä tulee uusi pormestari täällä.
Samana keväänä hän kirjoittaa (todennäköisestä) vuokralaisestaan ja tämän terveydentilasta Brunolle. Vuokralaisella epäillään mahdollisesti olevan tuberkuloosi, joka tuolloin oli erittäin vaarallinen sairaus:
"Waarama med pojken resa hem i morgon. Hon hostar bara. War i dag hos Sandström att undersökas, få se hvad han säger. Rysligt ledsamt om finnes basiller. Kan ej då taga henne mera nästa år hit att bo. Man hoppas ändå att ej är så farligt." (11.4.1922)
Waarama ja poika matkustavat kotiinsa huomenna. Hän vain yskii koko ajan. Oli tänään Sandströmin vastaanotolla tutkimuksissa, saa nähdä, mitä Sandström sanoo. Hirveän surullista, jos basilleja löytyy. En voi siinä tapauksessa ottaa häntä tänne ensi vuonna asumaan. Toivotaan kuitenkin, ettei olisi kyse mistään niin vaarallisesta.
Kolmisen vuotta myöhemmin Fanny kuvaa yksinäisyyttään seuraavasti:
"Få se om någon kommer hit afton eller sitter jag ensam hemma. Om ingen kommer går jag väl ut att promenera." (13.4.1925)
Saa nähdä, tuleeko joku käymään täällä illalla vai istunko kotona yksinäni. Jos kukaan ei tule, menen varmaan ulos kävelylle.
Kirjeistään päätellen Fanny oli seurallinen ihminen ja piti siitä, että talossa oli paljon väkeä. Viimeisinä vuosiaan viittaukset yksinäisyyteen ja tylsyyteen ovat varsin tavallisia.
Lopuksi
Fanny käyttää få (nu) se -ilmausta viitatessaan itseään askarruttaviin tulevaisuuden tapahtumiin, toiveisiin, huoliin ja pelkoihinkin. Viittaukset tulevaisuuteen voivat koskea niin häntä itseään, läheisiä ja tuttuja kuin yleisempiäkin yhteiskunnallisia asioita. Ilmauksen käyttö on merkkinä siitä, että Fanny pohtii asioita, tavallaan hallitsee elämäänsä ja suojaa itseään varautuen jo etukäteen tulevaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti