Lydian kevät 1885 Helsingissä, osa 3: Siveellisyyskysymys

 

Uusi Suometar 5.2.1885

"Esitelmiä pitää Ruotsin kielellä rouwa Andersson-Meijerhelm Tukholmasta. Ensimäinen esitelmä pidetään laboratorihuoneen suuressa salissa perjantaina 6 päiwänä helmikuuta kello 6 j. pp. Aine: Siveellisyysliike eri maissa ynnä sen waikutukset. Pääsylippuja myydään owella. Hinta 1 markka." (Uusi Suometar 5.2.1885)

Ruotsalainen Natalie Andersson-Meijerhelm (1846-1922) herätti paljon kiinnostusta sekä yhteiskunnallista keskustelua Suomessa kevättalvella 1885. Hän vieraili varsin pitkään maassamme ja piti useita yleisöluentoja ainakin Turussa, Helsingissä ja Viipurissa. Luentojen aiheina oli siveellisyysliike eri maissa, siveellisyyskysymys yleisesti ja mahdollisten siveellisyysyhdistysten perustaminen eri paikkakunnilla. Lisäksi hän piti luentoja erikseen sekä nuorille naisille että nuorille miehille. Lehtiartikkeleiden perusteella Andersson-Meijerhelmin luennot olivat yleisömenestys.

Mitä tuon ajan siveellisyyskysymys koski? Kyse oli seksuaalisen käyttäytymisen kaksinaismoraalista ja naisten ja miesten hyvin erilaisista oikeuksista. Erityisesti ylemmissä yhteiskuntaluokissa nuorelta naiselta odotettiin koskemattomuutta ja pidättäytymistä seksistä ennen avioliittoa, mutta sama pidättyvyyden vaatimus ei koskenut nuoria miehiä. Miehet saivat halutessaan olla seksuaalisesti aktiivisia ja jopa vierailla bordelleissa. Prostituutiota ei virallisesti hyväksytty, mutta jopa virkavalta hyväksyi sen käytännössä, kunhan toiminta ei ollut liian näkyvää. Jos prostituoidut joutuivat virkavallan kynsiin, he olivat syyllisiä, mutta heidän asiakaskuntaansa (miehiä) ei syyllistetty. Prostituoitujen ja "langenneiden naisten" asema yhteiskunnassa oli vähintäänkin ongelmallinen, eikä heitä nähty epätasa-arvoisen yhteiskunnan uhreina. Siveellisyysliikkeen yksi tavoite oli saada nuoret miehetkin kyseenalaistamaan tämä asetelma ja pidättäytymään seksistä ennen avioliittoa.

Andersson-Meijerhelmiä pidettiin aikanaan määrätietoisena ja edistyksellisenä naisena. Samana vuonna, kun hän vieraili Suomessa, hän perusti Ruotsiin Nuorten naisten kristillisen yhdistyksen (KFUK, suomeksi NNKY). Suomeen yhdistys perustettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin eli vuonna 1895. Aika ei siis vielä Lydian Helsingin-keväänä 1885 ollut kypsä kaikille Andersson-Meijerhelmin ajatuksille, vaikka Suomessa oli kyllä keskusteltu prostituution kieltämisestä jo 1870-luvulta lähtien ja nytkin asia aiheutti kuohuntaa.

Lydiaa Andersson-Meijerhelmin esitelmät kiinnostivat, ja hän kävikin kuuntelemassa osan niistä. Asuintoveri Hulda kävi kuuntelemassa kaikki Helsingissä pidetyt luennot, ja Huldan kautta Lydia tiesi niiden sisällöt varsin yksityiskohtaisesti. Sulhaselleen Hugolle Lydia kirjoittaa Andersson-Meijerhelmista ja siveellisyyskysymyksestä kevään aikana ainakin kuudessa kirjeessään. Lydian kirjeet varsinkin kevättalvella ovat yhteiskunnallisesti valveutuneita, koska monesti hän pohtii samoissa kirjeissä myös Työmiehen vaimo -näytelmän aiheuttamaa kuohuntaa (katso edellinen päivitykseni) ja kyseinen näytelmähän käsittelee juuri miehen ja naisen eriarvoista asemaa avioliitossa ja erilaisia siveellisiä oikeuksia.

Helmikuussa Lydia mainitsee siveellisyyskeskustelun ensimmäistä kertaa:

Fru Anderson Meijerhelm håller föredrag i sedlighetsfrågan, i går hade hon ett för fruntimmer jag var också der. Inalles har hon hållit tre, men kommer ännu att fortsätta, och vistas här en längre tid för att taga reda på sedlighetsförhållandena i Finland. Nu är hon rest till Borgå. [10.2.1885]

Rouva Andersson Meijerhelm pitää esitelmiä siveellisyyskysymyksestä. Eilen hän piti yhden esitelmän naisille ja minäkin olin kuuntelemassa. Kaiken kaikkiaan hän on pitänyt kolme esitelmää, mutta hän jatkaa vielä esitelmöimistä ja viettää täällä Suomessa nyt pidemmän aikaa selvittääkseen siveellisyyden tilaa maassamme. Tällä hetkellä hän on käymässä Porvoossa.

Lydia mainitsee teeman varsin lyhyesti muiden kuulumisten keskellä eikä sen enempää pohdi siveellisyyskysymystä ja yhteiskunnallista keskustelua. Ulkopuolinen ei voi tästä päätellä, onko kihlapari puhunut tällaisista aiheista aiemmin keskenään. Hehän ovat menossa pian naimisiin, ja oletettavasti Lydia on ollut nuhteeton perhetyttö. Hugo taas on häntä jo viisi vuotta vanhempi (vaikkakaan ikäero ei tuohon aikaan ollut erityisen suuri), yliopistossa opiskellut ja Helsingissä pitempään asunut. On siis todennäköistä, että Hugo on seksuaalisesti kokeneempi, olihan hän näiden kirjeiden aikaan jo 28-vuotias. Siksikin aihepiiri saattaa olla kiusallinen Lydialle ja Hugollekin.

Muutamaa päivää myöhemmin Lydia ottaa aiheen taas puheeksi. Nyt hän kertoo siitä enemmän, vaikkakaan ei pohdi itse siveellisyyskysymystä, vaan kommentoi enemmän rouva Andersson-Meijehelmiä henkilönä ja osoittaa, kuinka diplomaattisesti tämä aiheestaan puhuu:

Fru Anderson Meijerhjelms tredje föredrag besökte jag sista onsdagen. Ämnet var: Sedlighetsrörelsen i de nordiska länderna. Det är ett nöje att höra med hvilken finhet och takt hon behandlar sitt kinkiga ämne. Ingen kan känna sig stött eller förolämpad ty hon talar så kärleksfullt och skonsamt till alla och vädjar till ens bättre jag. Hon namnde [sic] bland annat att den ogifta qvinnan är mycket lämplig att verka i det tysta, men att uppträda offentligt duger hon inte, hon är för kärlekslös, vältrar hela skulden på mannen. Men en gift qvinna, som sjelf har en man hon älskar och gerna lyder, hon passar bättre att uppträda offentligt. I går hade hon ett föredrag till förmon [sic] för fröken Åmans skyddshem. Ossi sade att han skulle gå dit men Hulda hade inte sett honom der, jag var på gymnastikföreningen. [13.2.1885]

Viime keskiviikkona kävin kuuntelemassa rouva Andersson-Meijerhelmin kolmannen esitelmän. Aiheena oli siveellisyysliike pohjoismaissa. On ilo kuunnella, millä hienotunteisuudella ja tahdikkuudella hän käsittelee tätä hankalaa aihetta. Kukaan ei varmaan tunne itseään loukatuksi tai solvatuksi, koska hän puhuu niin rakastavasti ja hellästi kaikille ja vetoaa ihmisen parempaan minään. Hän mainitsi muun muassa, että naimattoman naisen sopii hyvin toimia ja vaikuttaa hiljaa ja huomaamattomasti, mutta että julkiseen esiintymiseen hän ei sovi, hän on liian rakkaudeton ja vierittää koko syyn miehen niskoille. Mutta naimisissa oleva nainen, jolla itsellään on mies, jota hän rakastaa ja jota mielellään tottelee - hän sopii paremmin julkiseen toimintaan. Eilen rouva A.M. piti esitelmän neiti Åhmanin suojeluskodin hyväksi. Ossi sanoi menevänsä sinne, mutta Hulda ei ollut nähnyt häntä siellä. Itse olin voimisteluyhdistyksessä.

Emma Åhman (myöhemmin Mäkinen), josta Lydia kertoo, oli Jyväskylän seminaarista valmistunut kansakoulunopettaja, joka oli 10 vuotta opettajana toimittuaan perustanut Helsinkiin turvakodin (skyddshem, suojeluskoti) aviottomille naisille. Hän oli tuon ajan siveellisyystyön keskeisiä henkilöitä. Sen, mitä Lydia kertoo naimattomien ja naimisissa olevien naisten rooleista, tulkitsen liittyvän mahdollisen siveellisyysyhdistyksen perustamiseen ja sen tulevaan, julkiseenkin toimintaan. Koska siveellisyyskysymys on varsin delikaatti aihepiiri, Andersson-Meijerhelmin mielestä on parempi, että julkiseen keskusteluun osallistuisi rouvia, jotka ehkä asemansa ja elämänviisautensa takia olisivat diplomaattisempia ja uskottavampia puhujia ja toimijoita. Nuoret, naimattomat naiset osallistuisivat keskusteluun ehkä liian vihaisella tai miestä ymmärtämättömällä asenteella. Tulkitsen, että Lydia kertoo tästä yksityiskohdasta Hugolle ehkä juuri osoittaakseen, että vaikka aihepiiri on hankala ja syyttävä sormi helposti osoittaa miestä, keskustelua pystytään käymään myös miestä ymmärtäen ja myötäillen.

Maaliskuun alkupuolella Lydia jatkaa aiheesta. Hugo on todennäköisesti vastauskirjeessään kommentoinut aihepiiriä, ja nyt Lydia haluaa aluksi täsmentää, ettei hän ole pystynyt olemaan kaikissa Andersson-Meijerhelmin tilaisuuksissa läsnä. Tällä kertaa Lydian kirjeestä huokuu järkytys ja turhautuminen siveettömyttä kohtaan, ja hän kommentoi aihepiiriä huomattavasti tunteellisemmin kuin aiemmissa kirjeissään:

Du förmodar att jag besökt alla fru Anderson-Meijerhelms föredrag. Så är ändå inte fallet, jag var flere gånger förhindrad att gå fastän saken intresserade mig så mycket. Men af Hulda, som var på hvarje föredrag och äfven på mötet, hörde jag om dem som jag gick miste om. Med samma, som denna fråga, fru A.M. behandlade, framkallade sorgliga tankar, kändes det godt att veta det intresset hos åtminstone en del af allmänheten vaknat, för det ondas bekämpande. Jag sade sorgliga, ty annat kunde man ej, då hon framrullade, det förfärligaste elände och den mest vidriga sjukdom hvaraf samhället lider, i hela sin usselhet. Och när sådan sedeslöshet åtnjuter myndigheternas beskydd, hvad skall man tänka om det? Jag för min del kan ej tänka annat än att menniskan är värre än ett djur, och när kommer den tid då kan höja sig till en högre ståndpunkt. [6.3.1885]

Oletat, että olen käynyt kuuntelemassa kaikki Andersson-Meijerhelmin esitelmät. Asia ei kuitenkaan ole niin, olen usean kerran ollut estynyt menemästä, vaikka asia minua kovasti kiinnostaakin. Mutta Hulda on ollut läsna kaikilla luennoilla ja jopa kokouksessakin, ja häneltä olen kuullut niistä luennoista, joille en itse päässyt. Vaikka rouva A.M.:n käsittelemät aiheet herättivät surullisia ajatuksia, tuntui myös samaan aikaan hyvältä, että ainakin osa yleisöstä on nyt kiinnostunut taistelemaan pahaa vastaan. Mainitsin "surullisia", koska muutakaan ei voi ajatella, kun hän toi esiin mitä hirvittävintä kurjuutta ja tämän vastenmielisimmän sairauden, josta yhteiskuntamme koko surkeudessaan kärsii. Ja kun viranomaiset vielä suojelevat sellaista siveettömyyttä - mitä siitä pitäisi ajatella? Itse en voi ajatella muuta kuin että ihminen on pahempi kuin eläin, ja milloin tulee se aika, jolloin ihminen nousee moraalisesti korkeammalle?

Tässä kirjeessä Lydia tuomitsee jo jyrkemmin siveellisyyden, tai oikeammin siveettömyyden, tilan Suomessa. Tekstistä puuttuu toki konkretia, hänestä voi tuntua vaikealta kertoa niistä asioista, joista on luennoilla tai Huldalta kuullut. Mutta yhtä kaikki, Lydia asettuu yhteiskunnan kaksinaismoralismia vastaan koko sydämellään. Yhtenä osoituksena Lydian vahvoista tunteista on hänen tekstinsä viimeistelemättömyys, ikään kuin se olisi syntynyt suuren tunnekuohun vallassa.

Hän jatkaa pitempäänkin aiheesta ja kertoo siveellisyysyhdistyksen perustamissuunnitemista. Yksi haasteellinen asia yhdistyksen perustamisessa on kysymys, miten sen tulevissa säännöissä suhtaudutaan poliisiviranomaisiin. Jos yhdistys ei sääntöjensä mukaan saa vastustaa poliisia, se ei pysty kunnolla vastustamaan laillistettua siveettömyyttä, mikä kuitenkin olisi yhdistyksen keskeisimpiä tavoitteita. Lydia kertoo myös rouva A.M.:n nyt matkustaneen Pietariin mutta tulevan sieltä myöhemmin takaisin Helsinkiin ja pitävänsä silloin esitelmän nimenomaan nuorille miehille. Ennen Pietariin lähtöään hän oli jättänyt ilmoittautumislistan ja kertonut, että jos 20 miestä ilmoittautuu luennolle, hän pitää sen. Lydian mukaan jo viikkoa aiemmin listalla oli ollut 25 nimeä, joten luento tultaisiin varmasti pitämään.

Reilu viikko myöhemmin Lydia kirjoittaa taas samasta teemasta. Hän on saanut Hugolta kirjeen ja tahtoo nyt oikoa tämän väärinymmärryksiä, ja ehkä pehmentää aiemmin sanomaansa. Hugo suhtautuu selvästikin siveellisyysyhdistykseen kriittisemmin kuin Lydia:

En svag sida hos mig är, att medan jag talar med folk, uttala en mening och endast tänka fortsättningen i den barnsliga tron att jag är förstådd. Om Du minns så har Du erfarit eller rättare kommit underfund med detta förhållande. Detsamma tycks vidlåda mig äfven vis à vis brefskrifning, och jag tror att Du litet missförstått mig angående fru A.M. & sedlighetsföreningen. Icke tror jag heller att Helsingfors fruntimrena i allmänhet äro olika de af Kielland beskrifna och att en fin föreningsverksamhet skulle ha några varaktiga följder. Men sådana som fröken Emma Åman, hvilka helt och hållet hängifvit sig åt saken, de kunna uträtta bra mycket, och bland föreningens medlemmar finns personer som af intresse, och icke för att det är modernt, ingått i densamma. När jag sednast nämnde om föreningen och gladde mig deråt, var det endast derföre, menniskorna blifvit, åter engång uppmärksamgjorda på sina pligter mot sina medmenniskor och sina närmaste egna i främsta rummet. I verkligheten tror jag således, att den enskilda mera, än en förening är i stånd att uträtta något härvidlag. Och nu lemnar jag å min sida detta ämne tillsvidare. [16.3.1885]

Yksi heikoista puolistani ihmisten kanssa puhuessani on, että lausun sanottavani ja sitten vain mietin jatkoa olettaen lapsellisesti, että minut on ymmärretty oikein. Muistat varmaan, että sinullakin on tästä kokemusta. Sama piirre tuntuu minulla olevan kirjeenvaihdossakin, ja luulen, että olet hieman ymmärtänyt väärin sanomani koskien rouva Andersson-Meijerhelmiä ja siveellisyysyhdistystä. En minäkään usko, että Helsingin naisväki eroaa Kiellandin kuvaamista naisista ja että hienostelevalla yhdistystoiminnalla olisi pysyviä seurauksia. Mutta sellaiset kuin Emma Åhman, jotka aivan kokonaan omistautuvat asialle, he voivat saada paljonkin aikaan, ja yhdistyksen jäsenissä on henkilöitä, jota kiinnostuksesta, eivät vain moderniuden takia, ovat mukana toiminnassa. Kun viimeksi mainitsin yhdistyksen ja iloitsin siitä, tein sen vain, koska ihmiset ovat taas kerran tulleet muistutetuiksi velvollisuuksistaan kanssaihmisiään ja varsinkin läheisimpiään kohtaan. Todellisuudessa uskon siis, että yksilö saa tässä asiassa enemmän aikaan kuin jokin yhdistys. Ja nyt jätän tämän aiheen toistaiseksi.

Vaikka Lydia oli aiemmin iloinnut mahdollisen siveellisyysyhdistyksen perustamisesta, hän myöntää tässä Hugolle, että kenties osittain kyse on helsinkiläisen naisväen innostuksesta kaikkea muodikasta kohtaan ja että itse yhdistyksen perustaminen ei tuo ratkaisua itse yhteiskunnalliseen ongelmaan. Norjalaiseen kirjailijaan Alexander Lange Kiellandiin (1849-1906) viittaaminen jää tässä epäselväksi, mutta tulkitsen, että Hugo on kirjeessään verrannut Helsingin yhdistysintoilua johonkin, mitä Kielland on yhteiskuntakriittisissä teoksissaan kuvannut (mahdollisesti romaaniin Else, joka ilmestyi Norjassa vuonna 1881 ja jossa Kielland kuvaa yläluokan moraalista tekopyhyyttä; mutta kaikki tämä on vain arvailuani). Kuitenkin Lydia uskaltaa myös puolustaa kantaansa. Hän mainitsee esimerkkinä Emma Åhmanin ja kertoo, että yhdistyksen aktiiveissa on muitakin henkilöitä, jotka todella haluavat toimia siveellisyysliikkeen puolesta. Hän kuitenkin toteaa viisaasti, että tärkeintä tässä järjestäytymisessä ei ole yhdistystoiminta itsessään vaan se, että yksilöt ymmärtävät oman vastuunsa lähimmäisiään kohtaan.

Huhtikuussa, reilu kuukausi myöhemmin, Lydia palaa taas rouva Anderson-Meijerhelmiin:

Fru Anderson Meijerhelm är åter här och har hållit sitt tillärnade föredrag för unga män. Oskar var äfven der och hade kopt [sic] en bok, af hvilka hon haft till försäljning, "Om ungdomens sedliga uppfostran" af doktor Elisabeth Blackwell. Hulda läste den högt för mig i dag. Jag tyckte mycket om den och skulle gerna läsa den tillsammans med Dig. I fall Du önskar läsa denna bok, skulle jag köpa den här och hemta med mig, den kostar endast 1.40 p. Jag tror att Du skulle tycka om den. [21.4.1885]

Rouva Andersson-Meijerhelm on tullut takaisin, ja hän on pitänyt lupaamansa esitelmän nuorille miehille. Oskarkin oli kuuntelemassa, ja hän osti yhden kirjoista, joita rouva A.M. myi. "Nuorison siveyskasvatuksesta", jonka on kirjoittanut tohtori Elizabeth Blackwell. Hulda luki sen minulle ääneen tänään. Pidin siitä kovasti, ja haluaisin lukea sen yhdessä sinun kanssasi. Mikäli haluaisit lukea tämän kirjan, voisin ostaa sen ja tuoda mukanani, se maksaa vain 1.40 p. Uskon, että pitäisit siitä.

Lydia mainitsee Oskarin olleen kuuntelemassa nuorille miehille suunnattua esitelmää, mutta ei kerro mitään esitelmän sisällöstä tai Oskarin ajatuksista. Oskar on kuitenkin ostanut aihepiiriä käsittelevän kirjan, jonka on kirjoittanut jo tässä vaiheessa eläkkeellä oleva brittilääkäri, Elizabeth Blackwell (1821-1910), joka varsinkin eläköityään osallistui aktivisesti keskusteluun Euroopan sosiaalisista ja moraalisista uudistuksista. Lydia ilmaisee halunsa lukea tämä kirja yhdessä Hugon kanssa vielä myöhemmin, vaikkakin, tai varmasti juuri siksi, että hän itse jo tuntee kirjan sisällön.

Tämän jälkeen Lydia ei enää suoraan ota puheeksi siveellisyyskysymystä kirjeissään, kevättä rytmittävät jo naimisiinmenoon liittyvät kysymykset ja Hugon ja Lydian kesäksi suunnittelema häämatka Norjaan. Joka tapauksessa siveellisyyskeskustelu on ollut Lydialle tärkeä. Emme kuitenkaan koskaan saa tietää, minkälaista keskustelua Lydia ja Hugo aiheesta kävivät sitten myöhemmin.