 |
| Lähde: Uusi Suometar 28.1.1885 (digi.kansalliskirjasto.fi) |
Tämänkertaisen päivitykseni tukena olen käyttänyt Minna Canthia paljon tutkineen Minna Maijalan teoksia ja artikkeleita.
Työmiehen vaimo on yksi Minna Canthin (1844-1897) tunnetuimpia näytelmiä. Se kantaesitettiin Helsingin Suomalaisessa teatterissa 28.1.1885 ja sai voimakkaan ja ristiriitaisen vastaanoton. Ensimmäisenä suomalaisena realistisena näytelmänä se oli aikanaan yhteiskunnallisesti kovin radikaali tuodessaan esiin miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa ja käsitellessään mm. siveellisyyttä ja taloudellisia oikeuksia avioliitossa. Päähenkilöinä on kaksi erilaista naista. Toinen heistä on Johanna, joka on mennyt naimisiin juopon ja pettävän miehen, Riston kanssa. Risto kohtelee vaimoaan ja perhettään vastuuttomasti ja itsekkäästi ja pitää edelleen yllä suhdetta entiseen rakastettuunsa, Kerttuun (Homsantuu), joka on näytelmän toinen naispäähenkilö. Johanna on alistuva, Kerttu puolestaan uhmakas.
Terävässä ihmiskuvauksessaan näytelmä nosti valokeilaan naisen heikon aseman perheessä ja yhteiskunnassa sekä aiheutti ärtymystä erityisesti vanhoillisissa fennomaanisissa piireissä. Pahimpana konservatiivisena arvostelijana on pidetty senaattori Agathon Meurmania, jonka esittämän kritiikin Lydiakin mainitsee Hugolle kirjeissään.
 |
| Kuva: Homsantuu Canth: Työmiehen vaimo Suomalainen Teatteri (1885) Lähde: Ida Aalberg (teatterimuseo.fi) |
Lydia kävi katsomassa näytelmän ja kirjoittaa Hugolle sekä omista ajatuksistaan että näytelmän saamasta julkisesta huomiosta kolmessa helmikuisessa kirjeessään: 1.2., 13.2. ja 26.2.
Koska Työmiehen vaimo aiheutti suuren kohun Helsingissä ja koko Suomessa ja koska Lydia itsekin pohtii näytelmää kirjeissään kolmeen eri kertaan, haluan tarkastella Lydian ajatuksia tästä teemasta. Valitettavasti minulla ei ole Hugon kirjeitä enkä siksi pysty kuvailemaan pariskunnan keskustelua kokonaisuudessaan. Näytelmä yhteiskunnallisesti radikaaline aineksineen vaikuttaa kuitenkin aiheuttaneen pientä myllerrystä Lydian ja Hugon väliseen suhteeseen - Lydia ainakin selvästi ilmaisee haluavansa keskustella aiheesta Hugon kanssa kunnolla vielä myöhemmin.
Lydian keskustelu näytelmästä etenee lyhyesti kiteytettynä suurin piirtein seuraavasti: Ensimmäisessä kirjeessään (1.2.) hän mainitsee näytelmän aiheuttaman kohun, mutta enemmänkin vain muiden kuulumistensa sivussa, ja kertoo varovansa nykyään keskustelua teatterista asuintoverinsa Huldan kanssa, joka on kovin uskonnollinen ja voi pahastua Lydian radikaaleista ajatuksista.
Muutamaa viikkoa myöhemmin (13.2.) Lydia ottaa näytelmän taas puheeksi. Oletettavasti Hugo on ihmetellyt kirjeessään, miksi Lydia ei ole kertonut teatterivierailustaan hänelle yksityiskohtaisemmin ja vain maininnut lyhyesti näytelmästä. Varmaan tässä vaiheessa Hugokin on jo lukenut lehdistä näytelmän aiheuttamasta kohusta ja on ehkä huolissaan tai vähintäänkin kiinnostunut morsiamensa mielipiteistä. Lydia kertoo Hugolle, ettei ole halunnut kirjoittaa Joensuuhun samoista asioista toistuvasti, ja sanoo jättäneensä Hugon vähemmälle näytelmän kuvaamisessa, koska oli kirjoittanut tämän tädille jo näytelmästä. Lisäksi hän mainitsee Meurmanin voimakkaan kritiikin:
Han [Meurman] kritiserar stycket fast han hvarken sett eller läst det, och ungefär så skulle också Du komma att göra. I alla fall ville jag mycket gerna höra Ditt omdöme. [13.2.1885]
Meurman arvostelee näytelmää, vaikkei ole sitä nähnyt tai lukenut, ja vähän samalla tavalla tekisit sinäkin. Joka tapauksessa haluaisin kovin mielelläni kuulla arviosi.
Lydia kirjoittaa sulhaselleen tässä kohdin varsin suorapuheisesti. Myöhemmin hän kuvailee ehkä juuri tätä kohtaa "satiiriseksi" (katso päivityksen viimeinen esimerkki). Samalla hän kirjoittaa itse, että näytelmä esityksenä hänen mielestään oli hyvä, ja kehuu erityisesti Ida Aalbergia Kertun (Homsantuun) roolissa. Johannan esittäjää Avellania hän puolestaan kritisoi hiukan liian vahvasta paatoksesta, joka teki roolisuorituksesta hänen mielestään epäluonnollisen.
Kuin puolustaakseen omaa myönteistä asennettaan näytelmää kohtaan Lydia nojautuu aikansa suomalaisen teatterimaailman auktoriteettiin, Suomalaisen teatterin perustajaan Kaarlo Bergbomiin:
Bergbom har sagt att stycket i dramatiskt afseende är det bästa inhemska strax efter Daniel Hjort. [13.2.1885]
[Kaarlo] Bergbomin mukaan näytelmä on draamallisesti paras kotimainen näytelmä heti Daniel Hjortin jälkeen.
Näytelmään kriittisesti suhtautuvat tahot kyseenalaistivat voimakkaasti näytelmän henkilöiden uskottavuuden. Lydia itse piti erityisesti Homsantuun hahmosta ja kuin reaktiona lehdistössä esitettyihin mielipiteisiin kertoo sulhaselleen käsityksensä henkilöhahmoista:
Hvad karaktärerna beträffar så påstås det att de äro onaturliga, måhända är så fallet med några, men zigenarflickan Kerttu, bondgumman Leena-Maija, Risto och Toppo skulle jag vilja undantaga. [13.2.1885]
Mitä henkilöhahmoihin tulee, niiden väitetään olevan epäluonnollisia. Ehkä joidenkin hahmojen kohdalla onkin niin, mutta mielestäni poikkeuksia ovat mustalaistyttö Kerttu, maalaisvaimo Leena-Maija, Risto ja Toppo.
Tuodessaan suoraan esiin oman käsityksensä näytelmästä Lydia osoittaa rohkeutta, avoimuutta ja suorastaan modernia asennetta. Hän ei ole vain pikku morsian, joka lepertelee sulhaselleen, vaan uskaltaa myös tuoda esiin omia mielipiteitään yhteiskuntaa kuohuttavistakin aiheista.
Saman kirjeen lopussa Lydia kuitenkin palaa vielä Työmiehen vaimoon, kuin pehmentääkseen keskustelun sävyä:
Ännu litet om Työmiehen vaimo och mina teaterbesök. Icke skall Du tro att jag velat undandraga mig Ditt omdöme ang. nämna stycke, sålunda att inte skrifvit till Dig om det. [---] Det vore mig mycket kärt om Du skulle skrifva din sk. kritik, det är mig detsamma hurudan den blir. Och nu har jag redan sagt min tanke om mitt teaterbesök, och roligt var det att se Työmiehen vaimo isynnerhet Homsantuu - hon var utomordentlig - andra må vara hurudana som helst. [13.2.1885]
Vielä pikkuisen Työmiehen vaimosta ja teatterikäynneistäni. Älä kuvittele, että olisin halunnut välttyä sinun arviostasi kyseisestä näytelmästä ja että siksi en olisi sinulle näytelmästä kirjoittanut. [---] Olisi minulle kovin mieluista, jos kirjoittaisit minulle kritiikkisi, olkoon se minkälainen tahansa. Ja nyt olen lausunut ajatukseni tästä teatterikappaleesta, ja hauskaa oli nähdä Työmiehen vaimo, erityisesti Homsantuu - hän oli suurenmoinen - toiset hahmot olkoot mitä vain.
Vielä muutamaa viikkoa myöhemminkään (26.2.) Hugo ei ole kommentoinut Työmiehen vaimo -aihepiiriä, vaikka hän on kyllä kirjoittanut Lydialle. Niinpä Lydia palaa vielä kerran aiheeseen hieman pettyneenä ja turhautuneena:
Men hvarföre skref du inte Din "kritik" öfver Työmiehen vaimo? (om jag ännu vågar begagna mig af detta ord, men jag hoppas att Du förstår mig lika bra som jag Dig, ehuru jag blef något häpen öfver mitt "satiriska" yttrande till min egen fästman). Jag väntade med otålighet på den. Wisst har jag hört det kritiseras på flere håll, men just Dig hade jag velat höra. Å andra sidan är det ju inte så vigtigt, att man nödvändigt skall korrespondera om den, vi hinna sedan i sommar nog prata om den, och till dess ha väl alla tidningar uttalat sin tanke om den. [26.2.1885]
Mutta miksi et ole kirjoittanut minulle "kritiikkiäsi" Työmiehen vaimosta? (jos vielä uskallan käyttää tätä sanaa, mutta toivon, että Sinä ymmärrät minua yhtä hyvin kuin minä Sinua, vaikkakin hämmennyin hiukan tästä "satiirisesta" ilmauksestani omalle sulhaselleni). Olen odottanut malttamattomana kritiikkiäsi. Toki olen kuullut monelta taholta kritiikkiä, mutta juuri Sinulta olisin halunnut kuulla. Toisaalta eihän tämä ole niin tärkeää, että meidän välttämättä pitäisi tästä kirjoittaa toisillemme, ehdimme kyllä sitten kesällä jutella siitä, ja siihen mennessä ovat kaiketi kaikki lehdetkin ilmaisseet kantansa.
Lydian teksteistä näkyy, että hän oli utelias lukemaan, mitä mieltä sulhanen Hugo on näytelmästä ja sen esiintuomista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Mutta tulkitsen Lydian myös pohtivan, miten Hugo suhtautuu morsiameensa, joka on kirjeissään ehkä tuonut esiin radikaalejakin käsityksiä. Toihan Lydia useampaan kertaan esiin sen, kuinka häntä innostaa rohkea ja miesten valtaa uhmaavan Homsantuun hahmo.
Tämän kolmannen kirjeen jälkeen keskustelu Työmiehen vaimosta tyrehtyy. Ilmeisesti Hugo ei ole kirjeissään jatkanut keskustelua Lydian toivomuksista huolimatta, ja Lydia on mahdollisesti päättänyt ottaa asian puheeksi sitten kun he ovat taas yhdessä. Sulhanen on saattanut kokea vaikeaksi keskustella aiheesta kirjeitse.
Työmiehen vaimo liittyy tiiviisti tuon ajan naisasia- ja siveellisyyskysymyksiin. Varsinkin jälkimmäinen aihepiiri herättikin Lydiassa paljon mielenkiintoa. Seuraavassa päivityksessäni pureudun siihen, miten Lydia seurasi yhteiskunnallista keskustelua miesten ja naisten siveellisyydestä ja mitä hän tästä kirjoitti sulhaselleen.
Lähteitä ja tukimateriaalia:
Maijala, Minna 2019. Herkkä, hellä, hehkuvainen. Minna Canth.
Maijala, Minna 2021. Punaiset kengät - Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta.
Jälkisanat: Minna Canth, Työmiehen vaimo - WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti